William P. Alston on yksi lähiaikojen kuuluisimmista analyyttisen tradition filosofeista, jotka ovat ottaneet kantaa myös uskonnonfilosofian kysymyksiin. Teoksessaan Perceiving God: a Study in epistemology of religious experience (1991) hän ajattelee, että ihmisillä voi olla tiedollisesti oikeutettuja uskomuksia Jumalan olemassaolosta ja näiden väitteiden perustana toimii mystinen kokemus. Alston vertaa mystistä kokemusta aistihavaintoon ja väittää, että ne ovat eroista huolimatta niin samankaltaisia, että ne voidaan rinnastaa toisiinsa. Tämä tuntuu aistihavaintoa painottavassa nykymaailmassa varmasti erikoiselta, mutta Alstonin mukaan asia on monisyisempi. Hänen mukaansa mystinen havainto on yhtä välitön kuin aistihavainto ja tämän vuoksi myös yhtä luotettava, vaikkakaan se ei perustu aistien toimintaan. Ideana Alstonilla on, että aistihavainnon luotettavuutta ei voi perustella millään aistihavainnon ulkopuolisella tekijällä eli se muodostaa oman doksastisen käytäntönsä ja mystinen kokemus on vastaavanlainen doksastinen käytäntö, jonka perustelut pyörivät lopulta episteemisessä kehässä viitaten aina lopulta itseensä. Tällaisen käytännön piirissä esitettyille väitteille ei Alstonin mukaan voi osoittaa oikeutusvaatimuksia niiden ulkopuolelta. 

Alston harrastaa itsekin meditaatiota

Alstonin teoria on siis eksperimentalistinen eli uskonnon väitteet perustuvat viimekädessä kokemukseen. Kokemuksen käsitteen Alston tulkitsee ilmentymisen teorian pohjalta. Hänen mukaansa kokemuksen kohteen ilmentyminen henkilölle perustuu analysoimattomaan ja fundamentaaliseen suhteeseen näiden välillä. Kohde ilmenee ja sillä siisti - eikä ilmentymisen suhdetta voi palauttaa mihinkään intentionaaliseen tai uskomukselliseen suhteeseen. Kausaaliset tai doksastiset tekijät eivät pysty analysoimaan ilmentymisen suhdetta kulkematta kehässä. Tämän vuoksi kohteen ilmeneminen havainnossa on käsitteellisellä tasolla primaarinen ja palautumaton suhde ja koska havaintoihin on tupattu luottamaan, havainto on tiedollisesti velvoittava. Miten sitten erottaa todet ja epätodet havainnot toisistaan? Miten hallusinaatio voidaan erottaa reaalisesta kohteesta? Alstonin vastaus olisi varmasti, ettei mitenkään. Meidän on vain elettävä niiden ilmentymisten maailmassa, jotka olemme siihen mennessä kokeneet ja tyydyttävä vertailemaan niitä keskenään. Mitään muuta mittapuuta ei löydy.   

Alstonin teorialla on monia mielenkiintoisia seurauksia. Ensinnäkin voidaan sanoa, että mikäli se hyväksytään, emme voi enää osoittaa teistisille väitteille todistustaakkaa, joka niille useimmiten esitetään, sillä teorian mukaan vastaava todistustaakka on kaikilla muillakin doksastisilla käytännöillä, mutta periaatteessakaan niihin ei voida vastata. Toiseksi meidän olisi myönnettävä, että uskontoa koskeva tieto ei ole demokraattista eli kaikilla ei ole samanlaisia kykyjä ja mahdollisuuksia uskonnollisten totuuksien tutkimiseen. Mystikoilla on tähän Alstonin teorian mukaan etulyöntiasema - heillä on suora yhteys tuonpuoleisuuteen samalla tavalla kuin näkevällä aistitodellisuuteen ja sokean on vain uskottava. Tieteellisen tiedonmuodostuksen periaatteisiin tottunut kavahtaa varmasti tällaisia ajatuksia, mutta toisaalta voidaan sanoa, ettei tiedekään ole demokraattinen projekti ja lopultakin jokaisella ihmisellä on elämässään varmasti asioita, jotka ovat niin henkilökohtaisia, ettei niiden merkitystä ja totuutta voida välittää edes läheisimmille. Lopultakin voidaan sanoa, että jopa tieteellisessä havainnossa kvalitatiiviset piirteet jäävät jokaisen subjektiiviseen maailmaan. Tässä mielessä tiede tutkii eräänlaista "luurankomaailmaa".

Alstonin teorian suurin ongelma koskee hänen käsitettään doksastisesta käytännöstä. Sen tarkka määrittely on hankalaa ja jos voimme huomata doksastisia käytäntöjä milloin missäkin, kaikki kritisointi ja arviointi menettää merkityksensä. Uskonnon näkökulmasta teoria luo selkeän ongelman, joka mystikoille on esitetty kautta historian. Miten mystikko pystyy erottamaan aidon mystisen kokemuksen muista vastaavilta näyttävistä kokemuksistaan? Tämä kysymys onkin äärimmäisen vaikea ja siksi monet mystikot ovatkin katsoneet lopulta parhaimmaksi pysyä hiljaa. Taolainen sananlasku sanookin: "Ne jotka puhuvat eivät tiedä, ne jotka eivät tiedä puhuvat".

Tässä muutama linkki Alstonia käsitteleviin teksteihin:

Why Alston's Mystical Doxastic Practice Is Subjective (1994)
ALSTONIAN FOUNDATIONALISM AND HIGHER-LEVEL THEISTIC EVIDENTIALISM