Lontoolainen Legatum on vertaillut Suomea suhteessa muihin maihin ja todennut, että Suomi on maailman menestyvin maa. Hyvä menestys kertoo siitä, että Suomi menestyi tasaisen hyvin kaikissa eri kategorioissa: taloudelliset perusasiat, yrittäjyysmyönteisyys ja innovaatiot, demokraattiset instituutiot, jotka takaavat taloudellisen menestyksen, koulutus, fyysinen terveys, turvallisuus, joka takaa yrittämisen mahdollisuudet, tehokas ja rehti hallinto, henkilökohtainen vapaus valita elämänsä tie, sosiaalinen pääoma ja yhteisöjen koheesio. 

Legatumin tutkimuksessa ei voi olla huomaamatta, että taloudellisilla seikoilla on selkeä painoarvo. Legatum Capitalin tarkoitus onkin "maailman pääomamarkkinoille tehtyjen investointien pitkän tähtäimen tuoton maksimoiminen." Näkökulma on siis hyvä pitää mielessä: kyse ei ole yksittäisen suomalaisen henkilökohtaisesta menestyksestä, vaan sijoittajalle tehdystä tutkimuksesta, jonka tarkoitus on tutkia sopivia maita sijoituskohteiksi. Tässä mielessä tilanne on tietenkin Suomen kannalta hyvä: kenellepä ei kelpaisi ulkomainen raha ja työpaikat?

Kuka sitten voi olla menestynyt ja mitä menestys on? Voiko Suomi kokonaisuutena olla menestynyt ja millaista tietoa tällaisesta menestyksestä voidaan saada?

Yksittäinen ihminen voitietenkin menestyä vain hyvin tarkoin rajatulla elämän alueella ja onkin hyvä miettiä missä edes kannattaa yrittää menestyä.

Legatumin tutkimuksen on pohjauduttava lukuisiin muihin kansainvälisiin vertailututkimuksiin, jotka perustuvat pääasiassa eri maista kerättyihin tilastotietoihin. Tällainen tieto voi koskea esimerkiksi keskimääräistä elinikää, lääkärien määrää, korruptiota, BKT:ta, uusien patenttien määriä, kouluvertailuja, rikostilastoja, opiskelupaikkojen määriä yms. Tämäntyyppinen tieto on tietenkin aina kvantitatiivista eli numeerista ja sitä on mahdollista käyttää sijoituspäätöksiä tehtäessä. Se ei kuitenkaan kerro mitään siitä millaiselta suomalaisten - tai jonkin muun kansan - elämä heistä itsestään vaikuttaa. Menestymistä mitataan objektiivisin mittarein, jotka kätkevät elämän lukuarvojen taakse. Tämän vuoksi YLE:n keskustelupalstalla onkin herännyt kritiikkiä tutkimusta kohtaan. Kaikella on myös kääntöpuolensa:

"Missä on korkea vuori, sieltä löytyy myös syvä laakso."

Ja korkealta tiputaan jyrkemmin. Eurooppalaisen ja suomalaisenkin politiikan liikkeitä selitetään yksipuolisesti. Tässä yhteydessä voisikin puhua "kapitalistisesta historiantutkimuksesta", jonka tarkoitus on pönkittää kapitalistisen järjestelmän asemaa. Hitlerin valtaannousua, yhtä hyvin kuin nykyistä äärioikeiston nousua Euroopassa selitetään pääsääntöisesti talouslaman aiheuttamalla kurjistumisella. Tähän selitykseen ollaan niin tottuneita, ettei sitä juurikaan kyseenalaisteta.

Miksi sitten rutiköyhät amazonin sademetsässä asuvat heimot eivät kaikki kannata epäinhimillisiä ääriliikkeitä? Vastaus on yllättävän helppo: köyhyydellä ei ole mitään todellista yhtymäkohtaa äärilliikkeiden kannatukseen. Tämän huomasi aikoinaan jo stoalainen mielenrauhaa opettanut filosofi, roomalainen Seneca, jonka mukaan "rikkaus aiheuttaa huonotuulisuutta". Seneca oli keisari Neron opettaja ja tiesi mistä puhui. Rikkaus aiheuttaa huonotuulisuutta, koska rikkaan odotukset ovat muuttunut järjettömän suuriksi. Rikas kuvittelee, että hän voi saada mitä vain rahallaan ja kun hän huomaa, ettei hän saakaan mitä tahansa rikas joutuu raivon valtaan. Eikö näin käy myös taloudellisen nousukauden aikana - juuri ennen lamaa? Taloudellinen nousukausi turruttaa ihmisten halut ja saa ihmiset toivomaan järjettömyyksiä, kuten ikuista taloudellista kasvua, mutta he eivät osaa nähdä edes muutamaa kuukautta pidemmälle. Laman aikana rikkaat menettävät malttinsa ja kärsivät raivossa, kun huomaavat, etteivät voineetkaan saada mitä halusivat. Selitys, että ääriryhmien kannatus johtuu lamasta on siis vain liberalististen talousteoreetikkojen hellimä lapsi, jonka avulla voidaan taas kerran legitimoida "ikuisen taloudellisen kasvun" ja vapaan kilpailun onnen ajatusta. 

Ei siis ole mikään ihme, että suomalaiset eivät niele Legatumin tutkimusta tuosta vain. Taloudellinen pärjääminen aiheuttaa vain huonotuulisuutta.

Kukaan ei taida pelätä millaiseen raivoon ja järjettömyyteen yltäkylläisyyteen hemmotellut länsimaiset pikkulapset joutuvat kun liberalistisin ohjaustoimenpitein maksimaaliseen taloudelliseen kliimaksiin viritetty järjestelmä viimein romahtaa joka puolella maailmaa.

Milloin tämä sitten tapahtuu? Keskiaikakin kesti tuhat vuotta...