Kahdessa aikaisemmassa kirjoituksessa (1 & 2) käsittelin meditaation vaikutusta aivoihin. Kenelläkään ei ole tietenkään pääsyä omiin aivoihin kuin sisältäkäsin, joten minun on mahdoton kertoa siitä miten omat aivoni ja hermostoni ovat muuttuneet meditaation seurauksena. Sensijaan voin kertoa siitä millaisia muutoksia omassa elämässäni on tapahtunut meditaation kautta. Näitä muutoksia todennäköisesti vastaa jokin muutos myös aivoissa. Jos näin ei ole tilanne on hyvin erikoinen.

Bertrand Russell - kuuluisa kristinuskon kriitikko - kirjoittaa, että "että suurimmat filosofeista ovat tunteneet vetoa sekä tieteeseen, että mystiikkaan"(Mysticism, logic and other essays). Hän on siis tätä mieltä, mutta tarvittaisiin jonkin verran taustatyötä sen selvittämiseksi kuinka paljon Russell itse tunsi vetoa mystiikkaan. Mystiikka ja meditaatio liittyvät kuitenkin yhteen. Näitä ei voi irrottaa edes uskonnosta erillisiksi saarekkeikseen, sillä uskonnot ovat säilyttäneet ja kehittäneet meditaation taitoa. Meditaation opettaminen ja oppiminen on aina ainakin heikosti yhteisöllistä ja tämän vuoksi se on myös uskontoon tutustumista.

Itse määrittelen mystiikan ja meditaation henkilökohtaiseksi rukouselämän kehittymiseksi. En halua määritellä sitä Jumalan kohtaamiseksi tai tuonpuoleiseen kurkottamiseksi, sillä nämä määritelmät vaikuttavat liian itsevarmoilta, eikä määritelmä muuta asiaa miksikään. Meditaatio on yksinkertaisesti sitä, että lausutaan jotakin rukousta - esim. Isä meidän -rukousta kerran, kaksi, kolme... niin monta kertaa kuin haluaa. Yleensä kertoja on muutamia, että pääsee edes alkuun.

Rukouksen fysiologiset vaikutukset ovat nopeasti havaittavissa: kädet lämpenevät, keho lämpenee, hengitys syvenee, lihasten jännittyneisyys katoaa ja rentous lisääntyy. Verenpaineen mittauksessa olen huomannut, että vaikutus verenpaineeseen on selvästi havaittavissa. Pidempään jatkuessaan tila syvenee ja johtaa rentoutumiseen, jossa tunne kehon olemassaolosta katoaa kokonaan. Ennen sitä olo saattaa tuntua keinuvalta, leijuvalta tai kasvavalta. Kaikenkaikkiaan olo on hyvin miellyttävä, eikä rukousta tarvita enää sen säilyttämiseksi. Tunteiden synnyn fenomenologinen prosessi tulee tällaisten kokemusten kautta selväksi ja tunnehallinta paranee huomattavasti. Tämän huomaan esimerkiksi siinä, etten juurikaan tuo työasioita "kotiin" kuten monet tuttuni, jotka selvittävät ja stressaavat niitä vielä kotonakin.

Meditaatio johtaa myös suurempiin muutoksiin elämässä. Monet vanhat asiat vain menettävät merkityksensä: en tarvitse enää tupakkaa, alkoholia, nettiä, kirjoja, vääränlaisia ihmissuhteita... Listaa voi jatkaa vaikka kuinka paljon. Kokemus sisäisestä rauhasta yksinkertaisesti saa monet asiat vaikuttamaan täysin turhilta. Tämä ei tietenkään ole aina helppoa, esimerkiksi sen vuoksi, että ihmiset odottavat että heihin pidetään yhteyttä tai että heidän kanssaan juodaan tai tehdään mitä tahansa. Minun on myönnettävä, että pelkoa saattaa herättää erityisesti ajatus siitä, ettei ihminen tarvitsisi enää mitään. Tämä on kuitenkin turha pelko, sillä tiettyjen asioiden merkitys on korostunut, vaikka moni ei välttämättä sitä huomaa. Ihmiset ja elävät olennot muutenkin ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. En vain tiedä mikä olisi sopiva tapa näyttää tämä asia. Ihminen ei voi tehdä paljon. Ehkä asia kirkastuu enemmän tulevaisuudessa.

Meditaatio ja mystiikka saavat ihmisen siis luottamaan universumiin. Tämä tulee esiin sisäisenä rauhana. Minusta tuntuu joskus siltä kuin voisin istua paikoillani liikkumatta ja tajunta typötyhjänä vaikka kuinka pitkään. Samalla huomaan, että jostakin syvältä nousee iloa. Tavallista seinääkin voi olla ilo katsoa. Tämän seurauksena myös ajanvietteen merkitys on muuttunut. Musiikki toimii monelle jonkinlaisena tunteiden hallinnan välineenä, mutta meditaation kautta esimerkiksi suhteeni musiikkiin on muuttunut. En yksinkertaisesti tarvitse sitä enää samalla tavalla.

Mistä mystiikka sitten sai alkunsa kohdallani? Mistä se saa aina alkunsa? Se saa aina alkunsa siitä huomiosta, että ihminen tajuaa, ettei maailma pysty vastaamaan hänen huutoonsa. Maailma ei yksinkertaisesti riitä ja sen kanssa on tehtävä tilit selväksi. Maailma ei pysty ihmistä lopulta auttamaan. On turhaa pyytää apua tieteestä, filosofiasta tai psykologiasta. Ei edes paras lääkäri kykene lahjoittamaan ihmiselle kuolemattomuutta. On turha odottaa auttavaa kättä ystävältä tai läheiseltä. He eivät pysty auttamaan. Maanpäällinen helvetti johtaa mystiikkaan - haluun irrottautua maailmasuhteesta nousevasta ahdistuksesta, joka ulottuu jokaiseen soluun. Mystiikka on syvän vapauden etsimistä. Mystiikka on passiivisesta maailmasuhteesta vapautumista ja kääntymistä aktiiviseen maailmasuhteeseen. Maailma ei vaikuta minuun, vaan minä vaikutan maailmaan. Lopulta tietenkin käsitteet "minä" ja "maailma" on helppo nähdä epäaitoina abstraktioina. Täällä-olemisen tapoja on monia.

Mystiikan kautta ihmisen itsetunto helposti kasvaa. Tämä on ymmärrettävää kun huomaa, että pystyy hallitsemaan elämäänsä paremmin. Tämän vuoksi tulisikin etsiä aktiivisesti haasteita, joissa ei vielä pärjää riittävän hyvin. Nöyryys on erityisen tärkeää, sillä mystiikan tuoma sisäinen vapaus voi olla tuhoisaa ilman sitä. On tärkeää muistaa eettiset ohjeet: "Tee muille se minkä toivoisit itsellesi tehtävän" ja "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi". Sisäisesti vapaa ei toimi oikein siksi, että hän pelkää, vaan siksi koska hän tahtoo toimia niin. 

a-man-brought-to-his-knees.jpg

Miksi ihminen rukoilee? Aluksi siksi, että se on suuri nautinto, sitten kiitolisuudesta ja rakkaudesta "Jumalaa" kohtaan.

Chögyam Trungpa - buddhalainen mestari - puhuu kirjassaan Henkisen materialismin ylittäminen "väärästä sankaruudesta". Tällä hän tarkoittaa ulkoista sankarin esittämistä: minä elän pyhästi tai minä olen eettinen! Välttääkseni tällaista minun on tunnustettava, että elän Suomessa, jonka kulttuuriin ja kieleen nimenomaan kristillinen ajatteluperinne on vaikuttanut. En vain pysty muuttumaan hindulaiseksi tai buddhalaiseksi, vaikka uskontoina ne ovat erittäin mielenkiintoisia ja niistä voi oppia paljon esimerkiksi meditaatiosta. Minun on myönnettävä, että en voi uskoa jälleensyntymiseen ja samalla minun on myönnettävä, että elän länsimaisessa tieteen maailmassa, jossa ilmiöitä - kuten - mystiikkaa selitetään myös tieteen näkökulmasta. Lopultakaan ei ole minun tehtäväni kertoa näistä asioista totuutta - universumi pitää huolen itsestään. Väärän sankaruuden välttämiseen kuuluu sekin, ettei asiaa tarvitse tuoda esille normaaleissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutuimmille asiasta voi mainita, mutta esimerkiksi koulussa opettajana en laita käsiä ristiin mikäli seurakunnan pappi pyytää rukoilemaan julkisesti. Saatan kuitenkin sanoa esimerkiksi, että "olipa ajatuksia herättävä päivänavaus".

"Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut." Matt 6:6

"Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille." Matt 5:44-45