Moi!
Jumalan olemassaolon psykologinen todistus:

P1 Jumala on aivojen tuote.
P2 Maailma on aivojen tuote.
JP1 Jumala on yhtä olemassaoleva kuin maailmakin.

P3 Aivot ovat osa maailmaa.
JP2 Aivot ovat aivojen tuote.

Premissiä 1 tukee kansankulttuurin lisäksi aivotutkimus, joissa on todettu aivojen toiminnan muuttuvan esim. meditaation aikana. Premissiä 2 puolustaa se, ettei ihmisellä ole mitään muutakaan tapaa kokea maailmaa ja premissi 3 on varmasti itsestäänselvä asia, mutta ei tietenkään välttämätön tässä todistuksessa. Jos siis nämä hyväksytään seuraa tästä, että Jumala on yhtä todellinen kuin maailmakin.

Tietenkin voimme kieltää premissin yksi, jolloin kuitenkin vaikeudeksi jää selittää, että mitä Jumala sitten on. Voimme tietenkin väittää, että Jumala on tuonpuoleinen henki ja irtisanoutua materialismista, jolloin kuitenkin päädymme samaan kuin argumenttikin. Tai sitten voimme kieltää premissin 2 jolloin vajoamme täydelliseen skeptismiin ja subjektiiviseen idealismiin, emmekä oikeastaan voi väittää enää mitään. Maailmahan olisi tällöin kokonaan meidän tavoittamattomissamme. Voimme tietenkin myös väittää, että maailma aivojen tuotteena syntyy eri tavoin kuin Jumala aivojen tuotteena. Tuntuu kuitenkin oudolta väittää, että aivoissa olisi paljon erilaisia mekanismeja tai vaikka olisikin miten voimme asettaa nämä mekanismit järjestykseen episteemisen luotettavuden suhteen, kun olemme kokoajan niiden vankeja. Tämä on tietenkin ongelma vain jos haluamme pitää kiinni molemmista premisseistä.

Niin ja lisäksi voidaan vielä osoittaa paradoksaalinen johtopäätös 2, mikä tietenkin osoittaa - mikäli argumentti on pätevä, että koko lähestymistapa on vääränlainen ja pitäisi lopettaa puhumasta "aivoista".