Lukioissa melske YO-kirjoitusten tiimoilta alkaa olla sen verran laskeutunut, että niitä voi alkaa jo kommentoida. Näin teki myös kymmenen uutiset eilen ja kertoi, että terveystiedon suosio on laskenut muiden aineiden suosiota: erityisesti uskonnon kirjoittajia oli 20% vähemmän kuin edellisvuonna.

Itse olen havainnut trendin jo pidempään ja ajatellut kehityksen liittyvän laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön. Nousukautena opiskelun välineellisyys on korostunut. Entistä enemmän korostuu se, että opiskelun on oltava taloudellisesti kannattava sijoitus tulevaisuutta ajatellen. Yleissivistystä on vaikea tällaisessa tilanteessa perustella. Tämä on tietenkin sääli, mutta tulee esiin monien oppiaineiden kohdalla. Miksi opiskella muita kieliä kuin englantia kun sillä "tulee toimeen kaikkialla"? Miksi opiskella jotakin sellaista mistä "ei saa työpaikkaa"? Taloudellisen ajattelun yksisilmäisyys on siis sokaissut monet elämän muilta arvoilta. Miksi siis enää elää, kun lopulta kuitenkin kuolemme, eikä omaisuutta saa edes mukaansa?

Uusilla oppiaineilla on tietenkin kuherruskuukautensa. Näin oli filosofiallakin 1990-luvulla, mutta nykyään siitä ei jakseta enää samassa määrin innostua ja syy on yksinkertainen: se on vaikeaa ja kuivaa. Kuka edes haluaisi tarkastella uskomuksiaan rakentavan kriittisesti? Kuvottavaa!

Huvittavaa on kuitenkin se, että uskonnon opettajat ovat varmasti keskimäärin pätevämpiä asiassaan kuin filosofian opettajat. Suomesta ei kovin montaa filosofian opettajaa löydy, jotka olisivat opiskelleet ainettaan pääaineena yliopistossa. Suuri osa filosofian opettajista on vain muutamia sivuja edellä opetettaviaan. Tämä ei näytä kuitenkaan juuri vaikuttavan opiskelijoiden valintoihin, mikä tietenkin on ihan ymmärrettävää.

Kirjoituksista itsestään ei ole juuri mitään sanottavaa. Joillekin ne ovat helppoja ja opettajalla on oma vaikutuksensa asiaan. Eräs huomio on kuitenkin tehtävä: psykologia on saanut suuremman suosion kuin ennen ja syytkin on helposti huomattavissa. Mediassa psykologiaa on pyydetty apuun kaikenlaisten ongelmien ratkaisemiseen juuri samalla tavalla kuin filosofiaa 90-luvulla. Yritys on kuitenkin vielä hatarammalla pohjalla kuin silloin. Kaikille kun ei riitä omaa psykiatria varsinkin kun psykiatri itsekin tarvitsee omansa. Filosofian ideana oli, että jokainen voi itse pohtia elämäänsä. Filosofian lääkinnällisistä unelmista luovuttiin kutenkin aika nopeasti. Saa nähdä kuinka kauan psykologia jaksaa pitää pintansa ja pystyy vielä säästämään ihmistä ja koko kulttuuriamme näkemästä omaa vastuutaan. Aikuisetkin kun ovat todellisuudessa vain vähän pidenmpään olleita teinejä... Ja uskonto: mitäpä tuo vanhojen huru-ukkojen keksimä sääntökokoelma voisi mihinkään mitään auttaa... Voi surkeuksien surkeus. Onneksi pian on kesäloma - aika jota varten opettaja elää!