Muutamat artikkelit ja tv-ohjelmat ovat jälleen tuoneet jännällä tavalla esiin kysymyksen tieteellisen tietomme periaatteellisista rajoista. Mustien aukkojen tutkimusta käsittelevä BBC:n artikkeli tuo jännästi esiin tieteellisen tietomme periaatteelliset rajat, jotka lopulta  perustuvat itsekin tieteeseen. Fysiikan teorioiden mukaan mustat aukot jäävät ainakin osittain ikuisiksi arvoituksiksi. Toinen avaruustutkimusta käsittelevä esimerkki koskee Hubblen muutama vuosi sitten ottamaa kuvaa, joka näyttää niin sanotun Ultra Deep Fieldin eli syvimmälle avaruuteen porautuvan ja periaatteessa tarkimman mahdollisen kuvan universumista. Mielenkiintoisen tästä kuvasta teki tietenkin se, että kaukaisimmat galaksit olivat kaikki hyvin nuoria. Tämä tarkoittaa, että kuva oli samalla miljoonien valovuosien "matka ajassa" taaksepäin. Minua kuitenkin kiinnostaa se, mitä nämä esimerkit kertovat ihmisen rajallisuudesta. Ihminen on radikaalisti aikaan ja paikkaan sidottu olento ja hänen kaikki tietonsa kertoo myös tästä situationaalisudesta - jopa tieteessä.

275px-Hubble_ultra_deep_field.jpg
Kyseisiä tilanteita voi uskontotieteen näkökulmasta pitää rajatiloina, joita voisi ajatella olevan lopulta ainakin kolmenlaisia ja jotka näyttäisivät usein edesauttavan uskonnollisuuden tai henkisyyden heräämistä ihmisessä. Tyypillisimmät rajatilakokemukset liittyvät tietenkin ruumiistapoistumiskokemuksiin. Tämän lisäksi voisi ajatella olevan myös moraalisia ja episteemisiä rajatilakokemuksia. Moraalisissa rajatilakokemuksissa ihminen huomaa, ettei hän pysty omin voimin toimimaan niin kuin tietää moraalisesti oikeaksi, eikä mikään tämänpuoleinen pysty häntä auttamaan. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii jääkiekkoilija Billy Tibets, joka vankilakokemuksensa jälkeen löysi rukoilemisesta avun itselleen. Vastaavia esimerkkejä on tietenkin lukemattomia. Episteemiset eli tiedolliset rajatilakokemukset olisivat puolestaan edellä kuvattujen esimerkkien kaltaisia: niissä ihminen ymmärtää tiedonhankkimiskykyjensä periaatteelliset rajat ja menettää näin uskonsa omaan kaikkivoipaisuuteensa ja saattaa kääntyä kohti tuonpuoleista. Hyvänä esimerkkinä episteemisen ja moraalisen rajatilakokemuksen kokeneesta voisi pitää juutalaista fyysikkoa Niels Bohria, joka myöhemmin kiinnostui taolaisuudesta. Hän ymmärsi selvästi tietenkin kehittämänsä atomiaseen vaarallisuuden ja hiukkasfysiikan irrationaalisuuden, joka on yksi varhaisimmista Ultra Deep Fieldeistä tieteen historiassa.