Suomalaiset ovat siis sankoin joukoin kokoontuneet radan varsiin, mutta ei asemalle odottaakseen junaa. He ovat kokoontuneet kauniisiin ruskan valtaamiin pusikoihin ja pensaisiin heittääkseen junia kivillä tai kuljettaakseen pakastimia tai muuta roinaa sen eteen. Näin meille kerrottiin uutisissa. En tiedä pysähdytäänkö tällaisen aktiviteetin pariin myös matkalla työpaikoille, mutta sitten lopulta kun sinne saavutaan aloitetaan työkavereiden kiusaaminen. Voi. Voi. Voi. Jos tunti työviikosta menee it-pulmien oikomiseen ja kiusaamiseen vähintään toinen tunti, voidaan sanoa, että työtehossa on parantamisen varaa... Hallituksella on siis vielä tehtävää ja talouskasvu voi jatkua väestön vanhenemisesta huolimatta.



"Jotain tarttis tehrä", oli Koiviston kuuluisa tokaisu, mutta maailma on muuttunut ja ihmiset ovat vihdoin päättäneet rohkaistua. Marita Kattila on saanut vihdoin paitansa pois päältään ja teki sen TAAS. Voi, toivottavasti hän ei joutunut pitämään sitä päällään vuosikaupalla. Edellisestä kerrasta oli aikaa. Saman paidan pitäminen kuukausitolkulla ON työpaikkakiusaamista. Erään pohjoisen maan uneliaan kuningattaren, Harja Talosen tulisikin herätä jo ruususen unestaan tai alkaa ainakin hyvissä ajoin suunnitella omaa lentävää lausettaan jättääkseen nimensä historian kirjoihin.



Makeasti oravainen makaa sammalvuoteellansa.
Sinnepä ei hallin hammas,
eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.