Viimeaikoina julkisessa keskustelussa ja yleisönosaston kirjoituksissa on käsitelty kirkon ja vallan suhdetta (1,2,3,4). Oma näkemykseni on, että nykyisin teologien ja ateistien keskustelu on ajautunut "taisteluun vallan muruista". Sosiologisena käsitteenä valta on arvoneutraali, mutta usein - kuten myös kyseisissä kirjoituksissa - se on luonteeltaan moraalisesti arvottava. Vallan tavoittelu katsotaan moraalisesti ongelmalliseksi, vaikka valta ei aina ole vain vallanpitäjän kyky vaan suhde vallanpitäjän ja vallan kohteen välillä. Valtakäsitteen filosofinen analyysi onkin tässä yhteydessä paikallaan. Petri Ylikoski lähtee liikkeelle Max Weberin määritelmästä:

"Valta tarkoittaa kaikkia mahdollisuuksia saada oma tahto läpi sosiaalisen suhteen sisällä myös vastarinnankin edessä, samantekevää mihin tämä mahdollisuus perustuu. (Weber 1989, s. 212.)"

Ylikosken mukaan tämä määritelmä pitää sisällään kaksi piirrettä seuraavasti:

1) Jos se, jolla valta on, haluaa jotakin, toimii vallankäytön kohde tällä halutulla tavalla.

2) Jos vallankäytön kohde tekee vastarintaa, kykenee vallankäyttäjä nujertamaan tämän vastarinnan ja viemään tahtonsa läpi.

Vallankäyttäjän perusteita käyttää valtaansa kuvaavat Ylikosken mukaan vallan lajit joita ovat voimankäyttö, manipulointi, pakottaminen, palkitseminen, legitiimi auktoriteetti, kompetentti ja henkilökohtainen auktoriteetti sekä rationaalinen argumentaatio. Osassa näitä tapauksia on keskeistä, että vallanpitäjä kertoo vallan kohteelle mitä hän haluaa eli kommunikoi tahtonsa hänelle. Tällöin vallan kohteella on mahdollisuus päättää miten hän toimii, mutta osassa vallan lajeista vallanpitäjän tahdon kommunikaatiolla ei ole merkitystä(kuten esimerkiksi voimankäytössä). Keskeistä on huomata etteivät vallan lajit suinkaan esiinny puhtaina ja usein ne edellyttävät toisiaan.

 

Slide1.jpg

Renessanssipaavit - muiden poliitikkojen ohella - olivat Ylikosken kriteerein legitiimejä auktoriteetteja, mutta heidän valtansa tukena oli myös mahdollisuus lähes kaikkiin muihinkin vallankäytön muotoihin. Tämä on tyypillistä tietenkin legitiimeille auktoriteeteille. Uskonpuhdistaja Martin Lutherilla ei ollut vastaavaa valta-arsenaalia - hänen valtansa perustui aluksi vain argumentaatioon, mutta myöhemmin hän sai välillistä tukea myös voimankäytöstä. Hänen vastustajansa - radikaalireformaattorit - puolestaan nojasivat samoihin vallan lajeihin, mutta heidän valtansa vain oli vähäisempi. Tämän vuoksi he hävisivät taistelun konservatiivista protestantismia vastaan.

 

WCNLAC4.jpg

Mistä tiede löytyy tässä kuvassa? Ainakin aseiden kehittäminen sitä edellyttää?

Ylikosken mukaan rationaalista vallankäyttöä ei tulisi pitää varsinaisena vallankäyttönä, sillä se ei toteuta Weberin ehtolausetta (2). Mikäli näin on voidaan todeta, ettei esim. Martin Lutherilla juuri ollut valtaa uskonpuhdistajauransa alkutaipaleella. Hän siis tarvitsi kipeästi "todellista valtaa" pystyäkseen ajamaan uudistuksiaan, joilla oli suuren kansanjoukon tuki. Tätä hänelle antoi vaaliruhtinas Fredrik Viisas. Yhdessä kirjapainotaidon kanssa Luther sai nyt kyvyn toteuttaa uskonpuhdistustaan. Tässä tilanteessa valtaa voidaan pitää dispositiokäistteenä, joka kertoo kyvyistä ja mahdollisuuksista, jotka perustuvat joihinkin resursseihin kuten tietoon tai taitoon. Näin ollen voidaankin todeta, että Baconin väite "Tieto on valtaa" on osunut aivan oikeaan. Resurssien ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla todellisia vaan valta voi perustua "bluffille". Lutherin voidaan siis katsoa osoittaneen, ettei paavien resurssit valtansa takaamiseksi olleet niin suuria kuin heidän todellinen valtansa. Juuri tämän resurssien puutttumisen vuoksi Luther pystyi toteuttamaan omaa uskonpuhdistustaan.

Tieteen resurssit vallankäyttöön ovat suurimmat.

Paavin asema vallanpitäjänä siis murentui. Ylikosken mukaan valta liittyykin tiettyihin asemiin, joista käsin joillakin henkilöillä on kyky käyttää valtaansa. Esimerkiksi Lutherin asema teologina toi hänelle mahdollisuuden käyttää valtaa. Hänen piti kuitenkin valita sanansa tarkasti saadakseen tukea. Samalla hän sai myös henkilökohtaista valtaa eli auktoriteettia. Käytännössä valta sitoutuu siis tiettyhin henkilöihin, kuten Martin Lutheriin tai Richard Dawkinsiin.

Erilaisia vallan lajeja näyttää yhteiskunnassa esiintyvän lähes kaikenlaisissa instituutioissa. Ateistista ja teistista kirjallisuutta koskeva valtapohdiskelu on käsitellyt vallan heikointa muotoa eli argumentaatiota. Tämä on Ylikosken mukaan vallan muotona niin heikko, ettei sitä tulisi edes pitää valtana. Rationaalisen argumentaation tuoma valta on vähäistä senkin vuoksi, että sitä seuraavien ihmisten määrä on suhteellisen vähäinen. Lisäksi nämä ihmiset ovat todennäköisesti muutenkin valveutuneita asian harrastajia mikä entisestään vähentää argumentaation tehokkuutta.

Kirkon valta on siis vähäistä verrattuna monen muun yhteiskunnallisen instituution valtaan. Sillä ei ole käytössään moniakaan edellä mainituista vallan lajeista ja sen monet toiminnot voidaan hoitaa yhteiskunnan muissakin instituutioissa. Ainoastaan uskonnolliset sosiaaliset rituaalit ovat kirkon yksityisomaisuutta, mutta näihinkin voi osallistua kirkkoon kuulumatta. Kirkon valtaa vähentää edelleen se, ettei se ole kyennyt ilmaisemaan tahtoaan vallanpitäjänä lukuisten erilaisten näkemysten vuoksi. Näin ollen sellaiset vallan muodot joihin vallanpitäjän tahdon kommunikointi erityisesti kuuluu karsiutuvat pois.

 

paita_murra_valta.jpg

Manipuloinnille altistutaan nyky-yhteiskunnassa useammin kuin argumentaatiolle. Tässä vallankäyttäjä käyttää valtaansa, mutta ei eksplisiittisesti kerro mikä hänen tavoitteensa on. Voidaankin ajatella että kaikki media elokuvista asiaohjelmiin on manipulaatiota erityisesti silloin kun uskotaan, että kyseessä on "viihde" tai "objektiivinen asiakeskustelu". Tämän näkemyksen mukaan uskonnon edustajien mahdollisuudet käyttää manipulaatiota ovat vähäiset, sillä tieto siitä, että he ovat pappeja, teologeja tms. tuo esiin heidän mahdolliset tavoitteensa. Ihmiset tietävät mihin sitoutuvat. Näin ei kuitenkaan aina ole esimerkiksi sosiaalistettaessa ihmisiä kaupalliseen viihdekulttuuriin ja kuluttajaidentiteettiin viihteen ja mainonnan avulla. Vetoaminen "tieteellisiin tuloksiin" on myös hyvä manipulaation keino.

chartres.jpgempire-State-Building.jpg

Rakennukset kertovat vallasta. Keskiajan kirkon valtaa ja nykyistä "rahan valtaa".