Muistin tänään, että rauhasta ei ole juurikaan viimeaikoina puhuttu. Kylmä sota päättyi, EU on laajentunut ja Venäjä on ollut sotilaallisesti niin takaperoisessa tilassa, ettei kukaan ole tarvinnut rauhaa. U.S.A: n toimintaa on tietenkin kritisoitu, mutta tästä huolimatta vaatimukset rauhasta ovat olleet hyvin vähäisiä, eikä se ole saanut suuria joukkoja liikkeelle. Taloudellinen liberalismi ei näytä tarvitsevan rauhaa, sillä se ei kohtaa enää vihollisia. Niitä ei ole. Tästä huolimatta ajatus Rauhasta tulisi ottaa uudestaan käyttöön ja puheeseen juuri nyt. Miksi sitten?

Rauha ei ole vain poliittinen ja valtioiden välinen tila, vaan se voi kuvata ihmisten sosiaalista suhdetta toisiinsa missä tahansa ja vieläkin perustavanlaatuisemmin ihmisen itsensä tilaa. Me elämme rauhattomuuden tilassa ja ajassa. Ei tarvitse avata silmiään nähdäkseen tämän! Kulutusyhteiskunta luo jokapuolella tarpeettomia haluja, jotka on pakonomaisesti täytettävä. Se luo kuluttamiseen liittyvää rauhatonta identiteettiä, joka ylläpitää itseään rauhattomassa kulutuksen toteuttamisessa ja samalla se pyrkii eliminoimaan perinteiset rauhaa korostavat ajatukset. Se kertoo meille jatkuvasti siitä, kuinka riittämättömiä olemme omana itsenämme. Nämä eivät tietenkään ole ainoita rauhattomuuden lähteitä. Maailmahan on täynnä ongelmia, joihin on kaikkiin puututtava. Jokaisen on rauhattomasti - anorektisesti - huolehdittava tulevaisuudesta, kuin se ei "pitäisi huolta itsestään". Juhliinkin on osallistuttava - vaikka hampaat irvessä. Surullista on, että Rauha on unohdettu jopa siellä missä sitä on aina julistettu. Kuitenkin kaikki tämä rauhattomuus on vain meissä itsessämme. Se on ihmisen omaa rauhattomuutta, jonka hän on itse luonut. Rauhattomuuden psykologiasta löytyy lopulta myös tie Rauhaan.

Shri Gyan Rajhans esittää sisäisen rauhan kymmenen käskyä seuraavasti:

1. Älä sekaannu muiden elämään.
2. Unohda ja anna anteeksi.
3. Älä vaadi huomiota muilta.
4. Lopeta kadehtimasta.
5. Sopeudu tilanteeseen.
6. Hyväksy se mitä ei voi muuttaa.
7. "Ota vain se, mitä jaksat syödä."
8. Meditoi säännöllisesti.
9. Keskitä mielesi hyvään.
10. Älä pitkitä pohdintojasi tai kadu valintojasi.

buddha-4.jpgjesus_icon_i.png
Buddha ja Kristus voidaan nähdä sisäisen rauhan kuvina, joihin katsoja voi samaistua.
Kristuksen kuvaamisen perinne on kuitenkin moninaisempaa kuin Buddhan.


Miksi sisäistä rauhaa sitten pitäisi tavoitella? Sisäinen rauha on kaiken muun rauhan ehto. Emme voi elää rauhassa läheistemme kanssa, mikäli meillä ei ole sisäistä rauhaa. Meistä ei ole luottamuksen arvoisiksi. Sisäistä rauhaa on korostettu kaikissa vanhoissa kulttuureissa, joissa kaupungistuminen oli edennyt pitkälle. Se on ainoa hyvä vastaus myös meidän aikamme ongelmiin. Sitä tulisi tavoitella erityisesti mikäli ja kun ihminen kärsii rauhattomuudesta ja huomaa tekevänsä sen vuoksi mitä typerimpiä tekoja, eikä tunne elävänsä onnellista elämää omana itsenään. Viha on rauhattomuuden lähteen kuraisinta vettä. Rauha puolestaan tuo itsetuntemusta ja sen mitä moni tavoittelee - onnellisuutta elämään. Todellinen sisäinen rauha on pyyteetöntä onnellisuutta, joka ei perustu halujen täyttämiseen, vaan rauhattomuuden lähteen - halujen - tyynnyttämiseen. Me olemme kuitenkin niin sidoksissa haluihimme, että emme pysty tuntemaan itseämme. Sen mukana voimme menettää kaiken rakkaudesta rahaan. Kuinka yksinkertaista. Kuinka ristiriitaista!

Kristillisessä perinteessä shalom tarkoittaa rauhaa, eheyttä ja terveyttä. Tämä on hieno sana, sillä se kiteyttää rauhan ominaisuuksia. Rauha nähdään myös yhtenä Hengen hedelmistä esimerkiksi rakkauden ja ilon lisäksi.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi."