Alain de Botton on Suomessa tullut kuuluisaksi ainakin teoksestaan Filosofian lohdutukset, jonka sisältöjä hän on tuonut esiin myös eri filosofeja käsittelevässä TV-sarjassa.  Sarjassa Botton käsittelee Sokrateen, Epikuroksen, Senecan, Schopenhauerin ja Nietzschen filosofioita yrittämällä liittää niitä tavallisiin arjen ongelmiin kuten ihmissuhteisiin. Botton onnistuu siinä mielessä hyvin, että hän pystyy esittämään, että filosofian ei tarvitse olla vain akateemista jargonia, josta vain huippuammattilaiset pääsevät perille, vaan jopa kauan sitten eläneillä filosofeilla voi olla jotakin konkreettista annettavaa nykyihmisen elämään. Bottonista onkin tullut eräänlainen mediafilosofi, vaikkakin hän ei ole omaksunut ainakaan vielä mitään esasaarismaista leopardihabitusta.

Slowtv-AlainDeBottonOnThePleasuresAndSor

Bottonilla saattaa olla oikeasti boethiusmainen filosofinen kutsumus, sillä hän pyrkii vääntämään rautalangasta vastauksia moniin nykypäivän ongelmiin, kuten onnellisuuden tavoitteluun. Hänen teoksensa nimi liittyykin vahvasti Boethiuksen lähes samannimiseen Filosofian lohdutus -teokseen, jossa Boethius esittää Filosofian lohduttavana naisena. Boethius käy läpi antiikin filosofian keskeisimpiä näkemyksiä ja pohtii nimenomaan onnellisuuden tavoittamista henkisistä asioista muuttuvassa ja epätaydellisessä maailmassa. Bottonin intentiot vaikuttavat hyvin samanlaisilta.

Alain de Botton pohtii videolla uuden kirjansa ("The Pleasure and Sorrow of Work") teemoja, kuten menestymiseen liittyviä epävarmuustekijöitä ja tämän epävarmuuden lähteitä. Hänen mukaansa monien on vaikea olla tyytyväisiä ja suhtautua rauhallisesti työhönsä ja aikaansaannoksiinsa seuraavista syistä:

1. Snobismi: jonkin yhden piirteen (esim. työn,omaisuuden) katsotaan määrittävän koko ihmistä. Olet juuri niin hyvä kuin työsi on. Tämän vastakohtana on ihmisen kunnioittaminen kokonaisuutena.

2. Kateus: erityisesti tasa-arvoa korostavassa kulttuurissa korostuu kateus, sillä ihmiset vertailevat itseään niihin, jotka ovat samalla viivalla.

3. Meritokratia: käsitys, jonka mukaan menestys määräytyy omasta toiminnasta käsin. Menestys on ansaittua ja omasta itsestä kiinni, joten menestymättömyys vaikuttaa erityisen pahalta.

Työhön ja urakehitykseen liittyviä paineita vähentääkseen ihmisten tulisi Bottonin mielestä pyrkiä välillä eroon sosiaalisesta hömpötyksestä esimerkiksi luonnon ääreen, sillä hänen mukaansa kulttuurimme on tukehtumassa ihmiskeskeisyyteensä. Tässä kohdassa hän viittaa myös uskontoon keinona ihmiskeskeisyydestä vapautumiseen. Samalla tulisi ajatella ameritokraattisesti eli varoa syyttämästä vain ihmistä itseään hänen epäonnistumisistaan. Tämä voidaan hänen mielestään ottaa huomioon myös mediassa, sillä tragedia esittää ihmisen epäonnistumisen aivan eri valossa kuin nykypäivän iltapäivälehdistö, joka korostaa yksittäisten ihmisten omaa osuutta elämänsä kaaoksessa.  

Bottonin mielestä ihminen ei voi menestyä kaikessa ja hänen pitäisi varmistaa, että hänen menestyksensä on juuri sitä menestystä mikä on aidosti hänen omaansa. Maailma voi viedä ihmisen mennessään.

Botton näyttää ajattelevan, että elämme epäinhimillisen kovassa maailmassa. Jonkun on tultava sanomaan, että meidän tulisi suhtautua pehmeämmin niihin, jotka ovat epäonnistuneet elämässään, eikä antaa arvoa kaupallisen ja sosiaalisen maailman myyntituotteille, vaan meidän tulisi kuunnella itseämme. Elämme vääristyneen  menestyskäsityksen yhtenäiskulttuurissa, joka ei muista enää inhimillisiä - ja usein lähes maksuttomia - mahdollisuuksia onnellisuuteen.