Makislav vastustaa juutalais-kristillistä ihmiskuvaa seuraavista syistä kirjoituksessaan:

1. Vanhan testamentin ihmiskuva on etnosentrinen ja asettaa ihmisen erityisasemaan suhteessa muihin elollisiin olentoihin.

Tämä pitää paikkansa, mutta eikö tämä nyt ole aika selvä asia muutenkin. Ihminen on hyvin erilainen verrattuna muihin eläimiin, hyvässä ja pahassa. on järjetöntä väittää etteikö inhimillinen kulttuuri merkitsisi eroa ihmisen ja muun luonnon välillä. Kristillinen luontosuhde ei kuitenkaan ole alistava ja tuhoava, vaan hoitava ja varjeleva. Tästä puhutaan esimerkiksi ekoteologiassa. Tiede ja teknologia sensijaan alistaa sekä luonnon, että ihmisen. Etnosentrisyydestä voi tietenkin kritisoida mitä tahansa yhteisöä, erityisesti muutama vuosituhat sitten.

2. J-k traditiossa ei pyritä ylittämään ihmisyyden ja historiallisuuden rajoja. Ihminen määräytyy traditiostaan, eikä ole aito yksilö.

Hermeneuttisessa traditiossa on hyvin paljon keskusteltu ihmisen mahdollisuudesta ylittää historialliset ehtonsa. Tähän mahdolisuuteen on suhtauduttu pääosin hyvin skeptisesti, vaikkakin niin voidaan ehkä toimia esimerkiksi hermeneuttisen kehän tulkintaprosessissa. On virhe ajatella, että voisimme päästä eroon traditiostamme vain kritisoimalla ja vastustamalla sitä. Se elää meissä ja vaikuttaa kaikkeen toimintaamme, mutta kritiikin myötä sen vaikutus voi jäädä piiloon. Kukaan ei voi julistautua aidoksi yksilöksi, sillä yksilöllisyydelläkin on oma traditionsa. Max Horkheimer esimerkiksi piti kristinuskoa hyvin merkittävänä siinä, että nimenomaan siinä yksilön merkitys sai uuden ulottuvuuden jota ei aikaisemmin ollut. Pitäisi olla helppo ymmärtää, että Jeesus on tietyllä tavalla yksilöllisyyden esimerkki ja kristinuskon historia on täynnä vastaavia tapauksia- heitä jotka väkivallattomasti asettuvat valtaapitäviä vastaan omantunnon syistä. Kristillinen rukousperinne korostaa myös omien tunteiden ja vaatimusten kriittistä tarkastelua - eikö tämä ole pyrkimystä oman itsensä ylittämiseen?

3. Raamattu on autoritaarinen ja totalitaarinen. Jumala on taivaallinen diktaattori.

Vanhan testamentin Jumala on ankara, mutta diktaattorejakin on moneen lähtöön. Millainen Jumalan sitten pitäisi olla? Eikö Jumalan käsitteeseen jo kuulu, että Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä, ääretön yms. Jumalan ideaan ei sovi ajatus mistään joojoo-miehestä. Tässä ollaan siis vain johdonmukaisia. Voisi sanoa, että VT:n Jumala on vielä kokematon pojankloppi, joka ei ymmärrä voimiaan ja toimii siksi välillä jopa niin, että katuu sitä myöhemmin(esim. vedenpaisumus). UT:ssa tilanne alkaa olla jo toinen. Jumalasta on tullut vanha, viisas ja lempeä ja onhan Hänellä sitten jo jälkikasvuakin. Raamatun Jumalakuvaa tuskin voi kiteyttää kovin lyhyeen määritelmään. Jokainen valitsee ne omainaisuudet, jotka parhaiten ajavat omia etujaan.

4. Bakunin: "Jos Jumala todella olisi olemassa, olisi tämä välttämätön tuhota."

Tämä menee yli ymmärrykseni, mikäli lause ymmärretään kirjaimellisesti: mikäli Jumala on olemassa, ihminen on vain äärettömän pieni hitunen hänen rinnallaan. Pelkkä ajatuskin Jumalan tuhoamisesta on täysin absurdi. Asiaa ei voi verrata edes siihen että yrittäisi sammuttaa auringon, mutta ehkä se kertoo jotakin... Mikäli lauseen tehtävänä on kuvata ihmisen eksistenssiä eli sitä, että ihminen luontaisesti vastustaa Jumaluutta, se on paljon ymmärrettävämpi. Tässä tapauksessa se kuvaa juuri sitä mitä kristinuskossa nimitetään perisynniksi.

Saman asian Makislav tuo esiin myös näin: Henkilökohtaisia merkityksiä tai ei: emme mistään hinnasta saa antaa vapauttamme tai moraaliamme havaitsemattoman tyhjyyden käsiin.

Monet uskonnonfilosofit nimenomaan ajattelevat niin, että vapaus on yhteyttä Jumalaan. Tämänpuoleinen vie vapautemme ja moraalimme. Tämä näkyy myös yksittäisten ihmisten kohdalla hyvin usein. Elämän syviä kysymyksiä pohtivat saattavat huomata, että jokapaikassa he jäävät ilman "sitä jotakin", mitä etsivät. He ovat masennuksen tms. vankeja. Vasta uskonnollinen kokemus antaa vastauksen näille ihmisille. Kristinuskon mukaan ihminen on vapaa ja vastuullinen kaikessa toiminnassaan. Tieteen näkökulmasta asia näyttää olevan toisin, sillä tieteessä pyritään löytämään käyttäytymisen läkeja. Nykyään onkin jo alkanut yleistyä ajatus, ettei ihminen ole vapaa vaan sidottu psykologisiin lakeihinsa. 

Vaikka kristinusko on historiassaan toiminut myös epämoraalisesti sen historiaan kuuluu myös todella järkähtämättömiä ihmisarvon ja korruptoituneiden valtajärjestelmien kriitikkoja. Myöhäiskeskiaika on näitä pullollaan. Nykyajasta esim. vapautuksen teologia tai M. L. King(uskonnollisena esimerkkinä hänkin). Myös nykyään kristinusko voi siis toimia näin. Ateismi sensijaan tahtomattaan nivoutuu osaksi kapitalistista järjestelmää, sillä sen mukaan kaikki on tämänpuoleista, eikä ihmisellä itsellään ole mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaansa muuten kuin materiaalisin ja julkisin keinoin. Tässä tapauksessa kaikkeen on myös tämänpuoleinen ratkaisu, joita on aina helppo myydä ja ostaa. Ihmisestä on materialistisen kulttuurin aikana tulossa lääketieteellisen hoidon ja erilaisten tieteellisten toimenpiteiden kohde. Taustalla on aina se, että jokin liiketoiminnan ala pystyy tarjoamaan ongelmiin ostettavan ratkaisun. Keskiajalla myös tuonpuoleisella käytiin kauppaa, mutta toiminta saikin pian uskonnollista kritiikkiä osakseen(M.Luther). Mikä tahansa ajattelutapa voi päätyä osaksi alistavaa valtakoneistoa, nykyään tällainen on tiede(Horheimer puhuu myös siitä miten esim. darwinismi edustaa valistuksen perinnettä ja nivoutuu osaksi subjektiivista järkeä). Kristinusko voi toimia sen kritiikkinä kuten osa sen kannattajista on aina toiminut.