Esseessään Emergence and the Mind (1977) argentiinalainen filosofi Mario Bunge määrittelee emergenttisen ja moniulotteisen materialisminsa periaatteita seuraavasti:

Määritelmä 2: Olkoon P monimutkaisen asian x ominaisuus ja eri kuin sen rakenne. Silloin a) P on tuotos joss P on x:n osien ominaisuus tai b) joss millään x:n osalla ei ole P:tä, se on sen emergentti.

Postulaatti 1: Jokaisen systeemin jotkin ominaisuudet ovat emergenttejä(ontologinen postulaatti).

Postulaatti 2: Systeemin jokainen emergentti ominaisuus voidaan selittää sen osien ominaisuuksien ja niiden yhdistelmien avulla(tietoteoreettinen postulaatti).

Postulaatti 3: Jokainen asia kuuluu jollekin tasolle (fysikaalinen, kemikaalinen,biologinen ja sosiaalinen).

Postulaatti 4: Jokainen monimutkainen asia, joka kuuluu jollekin tasolle, on itse-järjestynyt alemman tason asioista.

Postulaatit 1 ja 2 ovat rationaalisen emergentismin perusväitteitä ja yhdessä postulaatin 3 kanssa ne ovat rationaalisen pluralismin perusnäkemyksiä. Kyseessä on kuitenkin Bungen mukaan hypoteesien kaltainen väitejoukko, jonka on tarkoitus tulla konfirmoiduksi tieteellisessä tutkimuksessa. Muita emergentismin muotoja ja  mielenfilosofista dualismia Bunge syyttää siitä, etteivät nämä ole edes teorioita, sillä niitä ei voi tieteellisessä työssä verifioida. Bunge katsookin, että filosofinen teoria olisi voitava pukea hypoteettis-deduktiiviseen muotoon.

Emergentteinä ominaisuuksina tai asioina Bunge listaa esimerkiksi lämpötilaa, entropiaa, valon taittumista, ajattelua, seksuaalisuutta ja sosiaalista koheesiota eli kiinteyttä. Nämä kaikki ovat Bungen mukaan siis asioita tai ominaisuuksia, joita ei voi löytää kyseistä ominaisuutta kantavan systeemin osista.

16jr70g.jpgbungemanzano.gif

Bungen esimerkkejä voidaan kritisoida seuraavasti. Otetaan esimerkkinä lämpötila:

Lämpötila=molekyylien liike-energian keskiarvo.

Absoluuttinen nollapiste(0K)=atomeilla ei ole liike-energiaa.

Näistä määritelmistä voidaan päätellä, että lämpötilan ollessa 0 Kelviniä on koko systeemin atomien keskimääräinen liike-energia sama kuin jokaisen atomin liike-energia eli 0. Tässä tilanteessa lämpötila ei täytä Bungen määritelmää emergentistä ominaisuudesta. Tästä huolimatta hän pitää lämpötilaa emergenttinä ominaisuutena.

Postulaatti 5: Kaikki mielen tilat, tapahtumat ja prosessit ovat keskushermoston(KH) tiloja, tapahtumia tai prosesseja ja a) nämä tilat yms. ovat emergenttejä suhteessa KH:oon ja b) ns. psykofyysiset prosessit ovat prosesseja KH:n osien välillä.

Mario Bungen postulaattia 5 voidaan kritisoida samoin kuin lämpötilan emergenttisyyttä eli osoittamalla, ettei se täytä hänen määritelmäänsä emergenttisyydestä. Neuronien ja aivosolujen tutkimus on antanut viitteitä siitä, että yhdellä neuronillakin voidaan katsoa olevan ominaisuuksia, joita perinteisesti on katsottu olevan KH:lla vain systeeminä. Näin ollen psyykkiset ilmiöt eivät täytä Bungen määritelmää emergenttisyydestä.

Emergence.gif

Bungen näkemystä filosofian tehtävästä voi pitää liian kapeana. Näkemys, että teoriaksi voidaan nimittää vain sellaista, mikä toteuttaa hypoteettis-deduktiivisen tieteenihanteen metodit on kestämätön, sillä vain harvoin tieteellinen tutkimus käytännössä pääsee tähän ihanteeseensa. Bungen näkemys teorioiden luonteesta on siis liian suppea ja on helppo nähdä ettei hän itsekään pysty pitäytymään tiukassa linjassaan.

Voidaan myös kysyä johtaako Bungen näkemys neorologiseen solipsismiin. Mikäli kaikki tietämisemme on aivojen toimintaa, miten voimme varmistua tietomme luotettavuudesta?

Mario Bunge kannattaa 1700-luvun valistuksen ajan ihanteita tieteellisyydestä ja järjestä ja on selvästi aikansa lapsi. Makislav totesi hyvin kommentissaan edelliseen Bungea käsittelevään kirjoitukseeni, että hän kritisoi Bungea kriittisyyden puutteesta. Tämä on aiheellista, sillä 1700-luvun jälkeen on tapahtunut paljon sellaista, mikä on paljastanut myös tieteellisen järjen käytön pimeän puolen: luonnon tuhoutuminen, aseteknologia, manipulointi ja propaganda yms.

Miksi sitten Mario Bunge ajattelee kuten ajattelee? Quine ajatteli nähdessään nuoren Bungen vuonna 1956 Chilessä eräässä filosofisessa kongressissa, että tämä vaikutti siltä kuin koko Etelä-Amerikan intellektuaalisen elämän nostaminen länsimaisen sivistyksen tasolle olisi yksin hänen tehtävänsä. Tällaista taustaa vasten(yhdessä jonkinlaisen marxilaisuuden kanssa) Bungen tieteen merkitystä korostava ajattelu on ehkä ymmärrettävää.