Empty Mind Films on työnimike aasialaisesta kulttuurista kiinnostuneen dokumentaristi Jon Braeleyn filmatisoinneille ja filmiyhtiölle. Hän on kiertänyt Japanissa ja Kiinassa ja kuvannut zen-buddhalaisten munkkien elämää ja itämaisten taistelulajien harrastusta. Yhteistä hänen kiinnostuksen kohteilleen on heidän pyrkimyksensä "mielen tyhjentämiseen". 

Alunperin englantilainen Jon Braeley muutti noin kaksikymmentä vuotta sitten U.S.A:han ja vaihtoi alaa arkkitehtuurista valokuvaukseen. Hän on harrastanut itämaisia taistelulajeja lapsesta asti ja saavutti Karaten mustan vyön tason kaksikymmentä vuotiaana. Sen jälkeen hän on tavannut monia alan mestareita. Filminteon ohella hän opettaa vielä myös taistelulajeja. Vuonna 2002, tehdessään dokumenttia kiinalaisessa Shaolin munkkien temppelissä eräs munkeista piirsi suuren kalligrafian, jossa luki "ei-mieli". Tästä Jon Braeley sai nimen filmiyhtiölleen.

Nykyään Jon Braeleyn työtä pidetään alan parhaimmistona ja hänen filminsä "The Empty mind" voitti Fort Lauderdalen kansaivälisen filmifestivaalin vuonna 2004. Filmillä mestari Musashi käyttää mielen tyhjyydestä nimeä "Liikkumaton Mieli". Jon Braeleyn uusin filmi tulee käsittelemään Tiibetin munkkien elämää.

Jon Braeleyn dokumentit ovat erityisesti kertomuksia kurinalaisuudesta, joka voidaan tavoittaa "mielen tyhjentamisellä". Tämä kurinalaisuus tulee esiin taistelulajien harrastajien liikkeiden kontrollissa ja meditaatiota harrastavien munkkien täydellisessä itsensähillinnässä. Asiaa tuntemattomalle toiminta voi vaikuttaa vieraalta ja jopa hämmentävältä, sillä harjoitusmetodit eivät aina ole aivan lempeitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että ei-mielen tilassa pyritään rentouteen, tyyneyteen ja rauhaan, jotka juuri mahdollistavat sisäisesti ja ulkoisesti kurinalaiselta vaikuttavan toiminnan. Tyhjässä mielessä ei kuitenkaan ole mitään, mitä pitäisi pitää kurissa. Kaikki yrittäminen on poissa.

Nykyisessä kulttuurissamme ei meditaatiota juuri tunneta tai arvosteta. Braeleyn kuvaamien dokumenttien sisältö onkin räikeässä vastakohtaisuudessa länsimaisen elämäntavan kanssa. Nykyinen elämäntapa korostaa tunnetta ja aktiivisuutta, kun itämaiset perinteet korostavat tyhjyyttä ja toiminnan tarkoituksenmukaisuutta. Järki ja vapaus kuuluvatkin hyvin selvästi yhteen, mutta voivat tulla esiin vain kontrollin kautta, joka viime kädessä mahdollistuu tyhjyydessä. Länsimainen vapauskäsite korostaa halujen tyydyttämistä, joka sitoo ihmisen haluunsa ja sen kohteeseen ja näkyy ja tuntuu rauhattomuutena. Itämaisten perinteiden vapauskäsite korostaa sisäistä vapautta, joka mahdollistaa ihmisen toiminnan omien tietoisten päätösten mukaisesti.

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan sisäinen rauha on "uskon hedelmä". Kristillisen ajatteluperinteen ja itämaisen välillä onkin tiettyä samankaltaisuutta, vaikka kristillinen perinne ei ole kurinalainen samalla tavalla. Kurinalaisuus liittyy kuitenkin aina rituaalin suorittamiseen ja tässä mielessä mikä tahansa rituaali kumarruksineen ja meditaatioineen on vierasta rauhattomuudelle. Rauha mahdollistaa järjen mukaisen toiminnan, joka kristillisessä perinteessä tarkoittaa Lain noudattamista ja omantunnon mukaista toimintaa. Rauha on vapautta, jossa ihminen itse valitsee toimintatapansa. Vain "tyhjä mieli" voi tuoda ihmisen tietoisiksi vastuustamme, joka ulottuu jokaiseen tunteeseemme ja tekoomme ja opettaa ihmisen toimijaksi sisäisessä vapaudessa. Kristillisessä perinteessä sisäinen hiljaisuus merkitsee myös Jumalan tuntemista.

"Tulevaisuuden kristitty on mystikko tai hän ei ole kristitty lainkaan" - Karl Rahner.