Käsittelen tässä erään bloggaajan kommentteja koskien uskontoa. Nämä kommentit tuovat hyvin esiin sen miten eri tavoin uskonto ja usko monelle näyttäytyvät. Tästä huolimatta puhutaan samasta asiasta. Erityisen mielenkiintoisia nämä kommentit ovat uskonnon opetuksen näkökulmasta. Monet uskontoon liittyvät erimielisyydet näyttävät johtuvan vain siitä, että ihmisten kaikenmuotoinen tietämys uskonnoista nykyisellä "tiedon aikakaudella" on yllättävän vähäistä. Tiedon voi käsittää kyllä nolliksi ja ykkösiksi tai hermoimpulsseiksi, mutta se ei vielä tarkoita, että tämä tieto poikkeaisi mitenkään pelkästä luulosta.

Jo kirjoitti täällä seuraavanlaisia kommentteja:

Kristinuskon sijaan voisi uskoa vaikkapa pääsiäispupuihin, mikä olisi täysin relevantti vastike mille tahansa uskonnolle, asia ei muutu siitä miksikään.

Asian luonteesta johtuen keksin seuraavanlaisen todistuksen Jumalan olemassaololle:

1. Jumalaan uskominen on sama tilanne kuin pääsiäispupuun uskominen.

2. Pääsiäispupuja on olemassa.

J.P. Jumala on olemassa.

Että näin... Sitä voi todistella kaikenlaista. Joko siis Jumala on olemassa tai Häneen uskominen ei ole relevantti(=samankaltainen) vastine pääsiäispupuihin uskomiselle. Argumentti on tietenkin (vakava) vitsi, mutta tuo esiin ainakin sen, että Jumala on transendentti kun taas pääsiäispuput ovat immanentteja. Periaatteessa on tietenkin mahdollista, että Jumalan käsite sisältää pääsiäispupun (ja muut) käsitteen. Tässä mielessä voidaan ajatella, että pääsiäipupuun uskominen on osittaista Jumalaan uskomista. Muutenkin olen sitä mieltä, ettei ihminen pysty uskomaan Jumalaan - Jumalan voi korkeintaan sanoa uskovan ihmiseen. 

Täältä löytyi mukava pääsiäispupunukke... Voi tehdä itselleen kuvan hmm.. pääsiäispupusta...

Tässä yksi

Seuraava kohta:

Jos kaikkea mietitään universaalissa mielessä, kristinusko tuppaa eristämään ihmisen ja Maapallon omaksi, mikroskooppisen pieneksi maailmakseen lasikuvun alle...

Miten tiede toimii? Eikö jokainen tiede rajaa maailman vain omaan näkökulmaansa? Neurotiede jopa ajattelee, että ihminen elää aivojensa lumetodellisuudessa. Tieteessä katsotaan jopa niin, ettei moraalista tms. asioista voi saada mitään tietoa, koska sitä ei voi tutkia tieteen menetelmällä... Eipä näytä hyvältä tieteenkään kohdalla.

Ja uusi kohta:

Uskonto jo pelkästään käsitteenä tarkoittaa henkistä lähestymistapaa elämään keksittyjen mielikuvien avulla...

Uskon kohde käsitetään kristinuskossa transendentiksi eli tietokyvyn ulkopuolella olevaksi. Jumalasta ei pidä tehdä mitään kuvaa ei edes mielikuvaa. Uskova ei siis usko mihinkään mielikuvaan, vaan luottaa siihen, että Jumala eli Jokin X vaikuttaa elämässä. Tälle luottamiselle on tietenkin perusteita kuten monien muidenkin luottamisten kohdalla...

Ja tästä on väännetty peistä muutama tuhat vuotta:

Uskonnolla ei siis ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.

Aluksi pitäisi kuitenkin määritellä mitä tarkoitetaan "tosiasialla". Tässä viitattiin kuitenkin tieteeseen, joten ei ole mikään ihme ettei uskonnolla ole paljoakaan tekemistä tieteen kanssa. Jos sillä olisi minä ainakin pettyisin uskontoon. Uskonto on juuri tie ulos platonilaisesta varjojen maailmasta, jota tiede tutkii ja talouselämä hyväksikäyttää. Olen hyvin skeptinen näiden "tieteellisten tosiasioiden" suhteen. Jotakin tekemistä tosiasioiden kanssa kuitenkin on: esimerkiksi Raamattu on pullollaan historiallisia faktoja. Mikäli siis ajattelemme, että historiatiede tarjoaa tosiasioita, voimme sanoa, että niitä löytyy myös Raamatusta. Tosiasioiden ongelma on se, että ne tulisi kuvata veraalisesti eli sanojen ja käsitteiden avulla. Ihmisellä on kuitenkin paljon ei-verbaalista tietoa(esim. miltä näyttää punainen) ja katsoisin uskonnon liittyvän kiinteästi tällaiseen tietoon.

Mielestäni universumi ja maailmankaikkeus on järkeenkäyvä ja looginen kokonaisuus...

Monen fyysikon mielestä universumi ei ole looginen vaan nimenomaan päinvastoin. Hiukkasfysiikka on tästä klassinen esimerkki - hiukkasmaailma sotii logiikan ja järjen lakeja vastaan.

Ja sitten:

Tiede on onnistunut selittämään kaiken elollisen kehityksen alkuräjähdyksestä tämän päivän Maapalloon asti melko aukottomasti, eikä mikään enää viittaa luomiskertomukseen.

Tätä asiaa käsittelin esim. täällä ja täällä.

Seuraava kommentti sitten kuitenkin kiistää monet aikaisemmat ehdotomuudet ja tekee kaiken sanotun tyhjäksi. Monien lukiolaisten vastaukset päätyvät relativismiin ja välillä se "vähän harmittaa":

Me kaikki elämme kuitenkin relatiivisessa todellisuudessa.

Tämä seuraava/viimeinen varmasti pitää paikkansa ja siksi kannatankin apofaattista ajattelua. Se on uskonnon ytimessä.

Itsensä pystyy aivopesemään hyvinkin helposti, olen huomannut sen omalla kohdallani varsin useasti.