- Päivää Sokrates, mihin menet?
- Filosofoimaan taas, kuten varmasti tiedät Nietzsche.
- Kyllä, nuoria taas turmelemaan vai?
- Älä pilkkaa. On kaunis päivä.
- Anteeksi. Olisiko Sinulla aikaa jäädä istumaan tuohon... kaktuksen alle? Vai oletko sopinut jo muita tapaamisia?
- En ole. Seurasi on mitä parasta! Istutaan vain... Varotaan vain piikkejä.
- Mitä Ksantipalle kuuluu?
- Ai sille naistenvaateliikkeelle?
- Älä yritä kiertää kysymystä. Sovellan vain lämpimikseni itse keksimääsi metodia.
- Kyllä täällä lämpöä piisaa kun kyselet tyhmiä. Tiedät hyvin koko elämäsi elämääni tutkineena, että filosofiankin takana on nainen. Miten itselläsi menee Salomen kanssa?
- No niin! Vaihdetaan sitten vain aihetta. Otatko kahvia?
- Älä nyt. Minä pääsin sentään naimisiin, mutta Sinä tuskin edes ehdit koskea Salomea... Hah!
- Vaihdetaan aihetta! Kuulitko? Maistuuko se kahvi?
- Ei. En juo kahvia. Sitä ei oltu vielä edes keksitty silloin kuin minä olin olemassa.
- Ai niin. Minä juon sitten yksin. Siirtomaatavaraa...
- Ethän sinäkään ennen juonut...
- En. En. Mutta nykyään olen vähän heikommassa hapessa. Vanhuus rassaa. Olen kuollutkin jo yli sata vuotta sitten.
- Hahhaa! Vanhuus. Kaikkea se nuori polvi kehtaakin. Minä kuolin jo tuhansia vuosia sitten ja vieläkin jaksan porskuttaa, eikä tarvinnut kuin istua puun alla ja antaa yli-innokkaiden oppilaiden hoitaa loput.
- Joo, joo... Niin, Platon... Mihin olitkaan menossa filosofoimaan Sokrates? Ja mistä aiheesta?
- Shh! Hiljaa. Kuulin rapinaa tuolta kaktuksen takaa.
- Niin...
- Minun pitää varoa Ksantippaa. Hän seuraa minua välillä ja tarkistaa, että todella menen mihin väitän meneväni. Hän ei luota minuun!
- Eipä olisi aihettakaan! Haa! On se hyvä, ettet kirjoittanut mitään. Olisit heti jäänyt kiinni seikkailuistasi. Mitä Ksantippa olisi sanonut, kun koko maailma tiirailee seksielämääsi?
- Shh! Hiljaa! Ei häntä missään nyt näy... Enkä muuten ollut menossa mihinkään filosofoimaan. Minun ei enää tarvitse ja syyn varmasti hyvinkin tiedät. Ikuiset totuudet ovat jo auenneet minulle. Miksi kuuntelisin tietämättömien höpinöitä?
- Minä voisin opettaa Sinulle yli-ihmisen. Mitäs siihen sanot?
- Sinäkö? Ja muut vitsit. Minun tehtäväni olisi varmasti ensin opettaa Sinulle ihminen. Jos olisit pohtinut ensin edes vähän tuota ihmisyyttäsi niin ehkä Salomenkin kanssa olisi onnistunut paremmin. Tunne itsesi!
- Ei Sinun aikanasi – anteeksi vain – mistään mitään vielä tiedetty. Ette ole kuulleet edes Darwinista.
- Ai, mistä?
- No, Darwinista. Sinä et pysty vieläkään kuulemaan hänestä, kun hän ei edes vielä elänyt teidän aikananne. Senkin vanha huru-ukko!
- Tuon viimeisen kyllä ymmärsin, mutta pidä pienempää suuta senkin ylimielinen teinipoika!
- Kyllä. Kyllä. Vanha herra! Sinun kanssasi on elettävä sovussa. Tulet kuitenkin vastaan joka paikassa.
- Onko Sinut sitten mielestäsi helppo sivuuttaa? Ei minusta ainakaan ja nuokin nuoret naiset eivät selvästikään saa Sinusta katsettaan. Taitavat olla ihastuneita viiksiisi.
- Kuka. Missä?
- No tuolla. Pensaan takana.
- Käydään kysymässä haluaisivatko he filosofoida kanssamme.
- Hyvä on. Heissä ei varmastikaan ole juurikaan haastetta väittelyihin. Heidän kielensä muistuttaa varmasti huonoimpia sofisteja! Kysytään kuitenkin jos he lähtevät viinitupaan.
- Nietzsche. Mitä mieltä olet nyt kun olemme jo aikamme näiden neitien kanssa filosofoineet? Onko heidän seuransa tehnyt sinut viisaammaksi?
- Viisaammaksi? Riippuu siitä mitä viisautta tarkoitat. Älä nyt kysele joutavia...
- Minun pitäisi varmasti alkaa palata Ksantipan luokse. Minusta tuntuu, että hydra sisälläni alkaa muuten pian irrota vaunuistaan.
- Sokrates. Sinä olet aina niin apolloninen. Miten ihmeessä oikein pärjäsit Ateenassa ja dionyysioksen menoissa? Olit varmasti Ateenan tylsin mies. Katso nyt näitä neitoja ja Sinä haluat takaisin Ksantipan luokse.
- Hän on Salomen kanssa tuolla joen varressa. Mitäs siihen sanot? Näin heidät kun kävelimme tämän naiskatraan kanssa tänne viinitupaan.
- Mitä, missä? Kerro?
- Tuolla joen varressa Nietzschenpolun päässä. He kalastavat päivällistä. Aurinko paistaa.
- Missä? Mennään heti! Kerro.
- Anteeksi rouvat! Joudumme lähtemään rouvat! Hei!
- Hei sitten vain arvon neidit!
- Miksi sinä rouvittelit heitä Sokrates?
- Ai miksi. Älä minulta kysy. En tiedä pitäisikö Sinun tietää se, etten tiedä juurikaan mistään mitään...
- Enää meidän ei tarvitse siitä välittää. Katso tuolla he ovatkin! Ksantippa ja Salome. Katso miten heidän hiuksensa kimaltavat auringossa. Ihmeiden ajat eivät ole ohi.
