Mervi Kantokorpi kertoo Helsingin Sanomissa, että Minna Canth kauhistuisi nykynaisen maailmaa ja erityisesti naisen elämän tuotteistumista, jossa kaikki on kaupan. Kultaako aika olemattomat muistot vai onko Kantokorpi oikeassa? Kysymys on lopulta suurempi mitä ensi ajattelemalla tulisi mieleen, sillä vastaus edellyttää suomalaisen nykykulttuurin analyysia. Pelottavaa on, että mikäli väite pitää paikkaansa ja maailma on tuotteistettu pidemälle kuin ennen on muiden arvojen jääminen syrjään mahdollista.
     Mervi Kantokorven ajattelu näyttää syystä tai toisesta liittyvän pitkään linjaan krittisiä yhteiskuntafilosofeja Edmund Husserlista Herbert Marcuseen ja Jurgen Habermasiin. Yhteisenä piirteenä näiden ajattelussa on kapitalismin ja teknologian kritiikki. Heidän mukaansa kapitalistinen talouselämä levittää vaikutuksensa teknologian avulla ihmisten yksityiselämään ja pitää ihmistä rautaisessa otteessaan osana tarkoituksetonta oravanpyrää. Teknologinen ajattelu saa ihmisenkin vaikuttamaan vain välineeltä. Tämän seurauksena kulttuuri ja sosiaalinen elämä pinnallistuvat ja yhtenä suurimmista vaaroista voidaan pitää politiikan pinnallistumista eli populismia. Tästähän meillä on esimerkkejä! Uusimpana vaiheena populismi näyttää nyt yltäneen myös tieteen alueelle puolueellisina tieteellisinä tutkimuksina esimerkiksi uskontokritiikin muodossa.
     Kantokorpi ei kuitenkaan aivan vakuuta. Isoäitini tie vihille oli suhteellisen yksinkertainen: tuleva isoisäni koputti ovelle, eikä tyttöparalla ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä kirkkoon. Kyseessä oli ajan tapa joskus 1930-luvulla ja käsittääkseni vastaavan "kohtalon" koki suurin osa naisista ja myötäjäisiäkin taidettiin maksaa. Onko tässä kyse muusta kuin ihmisen tuotteistamisesta? Ilmiö oli paljon laajempi kuin muutaman teinin harrastama itsensä myyminen Helsingin seudulla. Kantokorpi mainitsee muitakin ongelmia, mutta eivätkö kaikki nämä kerro jostakin paljon rajallisemmasta? Taloudellisen nousukauden aikana raha kasvattaa merkitystään aina ja muut arvot jäävät taka-alalle, kunnes tullaan taas laskukauteen ja ihmiset heräävät muidenkin arvojen olemassaoloon. Minna Canth tiesi tämän varmasti, sillä hän eli molemmilla puolilla 1860-luvun lamaa! Nykyinen Suomi elää puolestaan nyt nousukauden huippua. Olemme ehkä juuri kääntymässä U.S.A:n talouden mukana loivaan alamäkeen ja tämä tulee varmasti näkymään myös suomalaisessa arvoilmapiirissä. Mitä syvempi taantumasta tulee sitä korkeammalle ei-taloudelliset arvot nousevat. Samalla kulttuurin tuotteistuminen ja arvojen koventuminen ainakin hidastuvat.