Nyt uuden jakson alkaessa ajattelin kertoa siitä mitä uskonnon kurssilla puuhaillaan. Kyseessä on lukion uskonnon kurssi UE2, joka on jo monien vuosien ajan ollut kirkon historian kurssi. Käytännössä kurssi koostuu noin viidestätoista 90 minuutin oppitunnista(joka oikeastaan sisältään kaksi oppituntia). Viikon aikana näitä 90 minuutin rupeamia on kolme kappaletta. Tällä hetkellä taustalla on kaksi kertaa. Päivitän todennäköisesti tulevia kertoja tämän saman tekstin jatkoksi - uusimman laitan alkuun. Näin sitten syntyy yksi kuva siitä, millaista on uskonnon opetus nykylukiossa. 

16. kerta

Tämä oli koekerta. Opiskelijat kirjoittivat kaksi esseetä neljästä vaihtoehdosta. Esseiden kirjoittamisessa sai käyttää kurssin materiaaleja tukena. Välillä tällaista tapaa voi käyttää normaalin kokeen sijaan laajan esseen kirjoittamisen harjoittelemiseksi.

Aiheet olivat seuraavat:

1. Uskonto ja tiede

2. Kristinuskon muutokset 300- ja 1500-luvuilla.

3. Luostarien historia

4. 1700-luku järjen ja tunnepitoisen kristillisyyden aikana.

15. kerta

Viimeisellä kerralla käsittelimme pietismiä. Aiheen valinta perustui siihen, että suuri osa uskontoa koskevista näkemyksistämme juontaa juurensa pietismiin ja herätyskristilliseen kristinuskoon. Minusta tuntuu, että kaikki ovat pietistejä - olivat he sitten teistejä, ateisteja tai mitä vain. Elämme siis pietististä kulttuuria, mistä kertoo sekin, että esimerkiksi monilla filosofeilla on pietistinen kotitausta. U.S.A:n kristillisyydessä onkin paljon pietististä vaikutetta. 

Pietismissä oli muutamia keskeisiä periaatteita:

- uskonnon on oltava "elävää" ja henkilökohtaista, moralismi ja kaksinaismoralismi

- kääntymyksen korostaminen, "tosiuskovaisen" erotuttava "maailmallisista"(vrt. Nietzschen "toismaailmalaiset")

- kirkkokritiikki, pietistit(aateliset ja upseeristo) eivät käyneet enää kirkossa

- kuningas ja kirkko pyrkivät estämään pietismin nousun 1600-luvun lopulla, mutta tämä  yritys epäonnistui

Nykyään pietismistä on jäljellä erityisesti muisto, sillä 1960-luvun muutto kaupunkeihin on pitkälti tuhonnut herätyskristilliset kyläyhteisöt. Tämä muisto pietismistä kuitenkin edelleen kertoo meille mitä "uskonto" on ja monen suomalaisen elämässä pietismi näkyy myös elämänhistoriassa - kokemuksia sitten onkin moneen lähtöön. Nykyään pietismi elää erityisesti mediassa ja ns. kaupunkiherätyksen toiminnassa.

Pietismissä syntyi myös ajatus ekumeniasta eli kirkkojen välisestä yhteistyöstä.

14. kerta

Tällä kertaa käsittelimme mystiikan historiaa ja lopun tunnin katsoimme Luther-dokumenttia loppuun. Mystiikastakin olen tehnyt Power Point esityksen, jota väritin sitten 700-luvulla eläneen Johannes Viiniköynnöksen teksteillä.

Mystiikan historia lähtee liikkeelle kristinuskossa jo ainakin Paavalista ja jatkuu ajankohtaisena meidän päiviimme asti. Se on siis yksi kurssin teemoista, jotka ulottuvat koko kristinuskon historian ajalle. Nykyään mystiikkaa tutkitaan myö psykologiassa esimerkiksi neoroteologisin keinoin, mikä osoittaa, että kokijalle uskonnolliset kokemukset ovat todellisia ilmiöitä. Kaikki asiat tulee kokea aivojen välityksellä - myös uskonto. Perimmäisiin kysymyksiin mystiikka ei kuitenkaan anna objektiivista vastausta, sillä se on uskonnon harjoittamisena subjektiivinen ilmiö. Tällaisena se voi kuitenkin olla niin merkittävä, että se muuttaa henkilön elämää ja maailmankuvaa voimakkaasti.

13. kerta

Uskonnon historian kurssiin ei kuulu varsinaisesti Suomen uskonnollista historiaa, joten olen yleensä käsitellyt tätä jonkin verran kurssilla. Nyt teimme aiheesta aikajanan, jonka tarkoituksena oli kertoa miten olemme Suomessa tulleet nykyiseen uskonnolliseen "tilanteeseen". Tämän jälkeen opiskelijat jatkoivat elämäkertaesseen kirjoittamista.

Lähdimme liikkeelle shaminismista ja kansanuskosta ja tulimme sitten 800-luvulle, jolloin ensimmäiset kristilliset vaikutteet alkoivat näkyä Suomessa. Ristiretkien ajasta 1150-luvusta eteenpäin pääsimme katolisen kristillisyyden ajan huippukohtaan eli 1400-luvun lopulle. Katolisesta ajasta kertovat erityisesti harmaakivikirkot eteläisessä Suomessa. Ne ovat maamme vanhinta rakennuskantaa. 

Uskonpuhdistus muutti uskonnon asemaa monella tapaa. Kirkko köyhtyi, mutta se alkoi vaikuttaa uusin tavoin kansalaisten elämään. Kansankielen korostaminen sitoi suomalaiset entistä tiukemmin kirkon helmaan ja opetti monet myös lukemaan. Tämä lukutaito koitui kuitenkin kirkon vahingoksi, sillä suomalaiset alkoivat lukea myös saksalaista pietististä kirjallisuutta, mikä yllytti herätyskristilliseen "kapinaan" kirkkoa vastaan jo 1600-luvun loppupuolella. Kuningas tuomitsi ensimmäiset kapinoitsijat, mutta ajan myötä hertäysliikkeitä syntyi lisää ja ne saivat suuren merkityksen suomalaisten elämässä. Monet käsityksemme uskonnosta liittyvätkin nykyään herätysliikkeiden vaikutukseen.

1900-luvun alusta asti suomalaisten uskontoa koskeviin käsityksiin on vaikuttanut myös vahvasti marxilainen uskontokritiikki (1918, 1960-luku), mutta kirkko alkoi menettää yhteiskunnallista merkitystään jo 1800-luvun lopulla valtion ja kuntien ottaessa entistä enemmän yhteiskunnallisia tehtäviä hoitaakseen. 1960-luvun kaupungistuminen on johtanut myös herätyskristillisten yhteisöjen hajoamiseen ja nykyistä suomalaista elämää hallitseekin individualismi. Tämä vaikuttaa siihen, että uskonto on monien muiden elämän ilmiöiden tavoin henkilökohtainen ja yksityinen asia. Kirkon rooli elämänkaarirituaaleissa on edelleen merkittävä, mutta uskonnollisena vaikuttajana se ei ole suuri. Tämä tekeekin uskonnon haasteelliseksi, sillä jokaisen tulisi nyt henkilökohtaisesti paneutua suureen määrään uskontoa koskevaa kirjallisuutta ja tutkimusta saadakseen vaikeasta aiheesta tarpeeksi laajan kuvan. Tämä on kuitenkin käytännössä lähes mahdottomuus. Uskonto ei kuitenkaan ole mihinkään hävinnyt, vaan sen puute korvautuu elokuvien, viihdemaailman yms. myyttisillä sankareilla. Nykypäivän uskonnollisuus muistuttaakin jossakin määrin vanhaa kansanuskoa myytteineen ja sankareineen.

12. kerta

Tämän kerran aiheena oli uskonpuhdistuksen merkitys. Uskonpuhdistuksen etenemistä ja tapahtumia en juurikaan käsitellyt, koska ne ovat osittain entuudestaan tuttuja. Vaikutuksia ei sensijaan välttämättä ole tullut käsiteltyä:

1. Uskonpuhdistus loi Eurooppaan kokonaan uudenlaisen poliittisen tilanteen: etelää hallitsi katolinen paavi ja pohjoista protestanttiset kuninkaat tai muut maalliset hallitsijat, jotka julistautuivat kirkon johtajiksi. Tämä vaikutti siihen, että Euroopasta tuli maaallisten hallitsijoiden valtataistelun keskus.

2. Raamatun merkitys kasvoi humanismin myötä. Keskiajan uskonnollisuus ei perustunut tekstiin vaan rituaaleihin, mutta nyt Raamatun merkitys kasvoi. Raamattua jokaisen piti myöskin voida lukea itse kansankielellä(vrt. kansallisromantiikka). Tämä johti Suomessa lukutaidon selvään kasvuun. Tämä johti myös nykyiseen tilanteeseen, jossa Raamattu on uskonnon keskiössä.

3. Saksan kulttuurinen merkitys kasvoi. Saksa on protestanttisen uskonpuhdistuksen jälkeen muodostunut yhdeksi merkittävimmistä kulttuurikeskuksista Euroopassa erityisesti ennen 1900-lukua. Tämä perustui Lutherin luomaan kriittisyyden perinteeseen. Saksasta onkin lähtöisin yhtä hyvin kansallisromantiikka(kansa = sama kieli) kuin marxilaisuuskin.   

4. Jatkuvan uskonpuhdistuksen ajatus. Protestanttiselle kulttuurille on tyypillistä kriittisyys auktoriteetteja kohtaan ja uskonnon- yms. vapauksien korostaminen. Monet moderniin elämään liittyvät ajatukset ja periaatteet ovat protestanttisen kulttuurin alueella syntyneitä. Erityisesti U.S.A:lla on ollut merkittävä rooli valistuksen periaatteiden toteuttamisessa sen jälkeen kun Euroopassa vainotut protestantit muuttivat sinne ja loivat maailmanpolitiikassa vahvan valtion. Myös ateismi on voimissaan erityisesti protestanttisilla alueilla.

5. Max Weberin teoria protestantismin vaikutuksesta kapitalismin syntyyn.

Lopun tunnin katsoimme dokumenttia Martin Lutherin elämästä.  

11. kerta

Jatkoimme luostariteemaa käymällä läpi loput noin kymmenestä erilaisesta luostarijärjestöstä. Luin opiskelijoille myös pätkän luostareissa suoritetusta tieteellisestä tutkimuksesta teoksesta Suomen tieteen historia. Aiheesta on olemassa erittäin hyvä romaani, jota kannattaa suositella - Umberto Econ Ruusun nimi. Lopun tunnin teimme elämäkertatehtävää.

Tähän mennessä on siis käsitelty antiikin kristinuskoa, vainojen historiaa, uskonnon ja tieteen suhdetta historiassa, sekä kirkkoarkkitehtuurin ja luostarilaitoksen historiaa. Tämän lisäksi tietyt teemat ovat olleet keskeisiä: erityisesti 300-luvun konstantinolainen käänne ja sen merkitys, uskonnon, kirkon ja maallisen vallan suhde, sekä uskonnolliset kokemukset. Lopuilla tunneilla tulisi vielä käsitellä ainakin mystiikan historiaa 2000 vuden ajalta(myös kirjallisen tehtävän avulla), uskonpuhdistusta ja sen merkitystä Euroopassa, kristinuskon leviämistä Euroopan ulkopuolelle, ekumeniaa ja modernismin haastetta uskonnolle.

10. kerta

Tämä kerta käsitteli luostarilaitoksen historiaa. Luostarit syntyivät 300-luvulla erakkoliikkeinä ja kehittyivät näistä 500-luvulla sääntökunniksi itäisen luostarielämän mallin mukaan. Yhtenä merkittävänä syynä luostarien synnylle oli maallistunutta Rooman kirkkoa vastaan noussut kriittisyys. Luostarien merkitys oli Euroopalle suuri. Niiden mukana ei levinnyt vain kristinusko, vaan myös antiikin sivistys ja tiede eri puolille Eurooppaa - jopa Suomeen. Luostarit (esim. fransiskaanit) toimivat myös paavia kritisoivina liikkeinä ja tämän vuoksi niitä voi pitää esimerkkeinä kristilliselle elämälle. Tästä huolimatta luostarielämä ei aina kuitenkaan onnistunut tavoitteissaan. Lutherin kritiikin myötä luostarit lopettivatkin toimintansa protestanttisilla alueilla 1500-luvulla.

Lopuksi annoin opiskelijoille elämäkertatehtävän, jonka tarkoituksena on kuvata jonkin uskonnollisen ihmisen elämää ja yrittää löytää selitys henkilön uskonnollisuudelle tästä elämäkerrasta. Euroopan historiasta näitä henkilöitä löytyy vaikka kuinka paljon ja listani sisältääkin hyvin eri tyyppisiä ihmisiä paaveista kriittisiin mystikoihin ja tiedemiehiin ja - naisiin.

9. kerta

Aluksi toin esiin muutamia vertailevan uskontotieteen näkemyksiä uskonnollisista symboleista. Näitä ovat esim. auringon ja lintujen /siivekkäiden hahmojen symbolit lähes kaikissa uskonnoissa. Aurinko kuvastaa Jumalaa tai jumaluuksia ja siivekkäät olennot ihmisen yhteyttä uskonnollisiin "maailmoihin" eli uskonnollisten kokemusten luonnetta. Käsittelimme asiaa kuvien avulla eri uskonnoista: esim. zarathustralaisuus, intiaanit ja kristinusko.

Seuraavaksi esittelin opiskelijoille internetistä neuroteologiaa käsittelevän sivun ja kerroin neuroteologisista tutkimuksista. Tämän voi hyvin liittää edellä mainittuihin symboleihin.

Tähän meni noin 45 minuuttia, jonka jälkeen katsoimme loppuun Jean d'Arcia käsittelevän dokumentin, jota aikoinaan aloitimme. 

8. kerta

Tällä kertaa opiskelijat olivat katsomassa näytelmää, joten mitään erityistä uskonnon asiaa ei käsitelty. Opettajan tehtäviin näissä tilanteissa kuuluu ryhmänsä kaitseminen.

7. kerta

Tällä kertaa käsittelimme kristinuskon muotoutumisen ja leviämisen syitä antiikin Roomassa. Asiaa selitettiin monella tavalla. Kristinuskon leviämiseen vaikuttivat yhteinen kreikan kieli, hyvät kulkuyhteydet, Pax Romana, kristittyjen lähetysinto, tehokas diakoniatyö ja vainojen aikaansaama kristittyjen ihailu: "marttyyrien veri on kristinuskon siemen".

Samassa yhteydessä käsiteltiin myös Paavalin elämää ja suurta merkitystä kristinuskon muodostajana. Paavalin kääntymyskokemuksesta onkin tullut klassinen esimerkki kääntymyksestä, jonka merkitystä erityisesti herätyskristilliset painottavat. Samalla tunnilla käsiteltiin vielä konstantinolaista käännettä, jossa kristinusko muuttui nykyisen kaltaiseksi 300-luvulla. Konstantinuksen äiti oli kristitty ja Konstantinuksesta tuli länsi-Rooman keisari vuonna 312 voitettuaan Maxentiuksen taistelussa Rooman kaupungin liepeillä. Vuonna 324 hänestä tuli koko Rooman keisari kun hän voitti Liciniuksen. Historian kertomusten mukaan molempiin voittoihin liittyi ristin merkki.  Konstantinus suosi kristittyjä, joten Roomasta tuli 300-luvun loppuun mennessä kristitty valtio. Käänne teki kristinuskosta maailman suurimman uskonnon, mutta altisti sen myös monille vaaroille, kuten poliittiselle hyväksikäytölle. Tulevina vuosisatoina kristinuskoa onkin käytetty valtapoliittisena aseena "kerettiläisiä" vastaan. Historian aikana tätä ongelmaa on monta kertaa yritetty korjata.


6. kerta

Tällä kertaa minulla oli sijainen, sillä olin flunssassa. Pyysin sijaista käymään opiskelijoiden kanssa läpi tekemäni PowerPoint -esityksen kirkkoarkkitehtuurista. Vaikka aihe saattaa kuulostaa hyvinkin tylsältä kirkkoarkkitehtuuri on niin tiiviisti sidoksissa omaan aikaansa, että se tuo yllättävän paljon esiin sekä uskonnollisia, teologisia että myös poliittisia ja kulttuurihistoriallisia oloja.

Antiikin kristityillä ei juurikaan ollut kirkkorakennuksia ennen konstantinolaista käännettä. Ensimmäiset kirkot rakennettiin siis valtion tuella ja tätä ennen kristityt kokoontuivat lähinnä jonkun kotiin tehdyssä rukoushuoneessa. Rooman ajan lopulla kirkot olivat basilikatyylisiä, mutta keskiajalla alkoi vaikuttaa erityisesti itäinen arkkitehtuuri.

Keskiajalla kirkot rakennettiin ensin romaanisen tyylin mukaan jykeviksi ja pyörökaarisiksi. Näiden kirkkojen tarkoituksena oli myös toimia fyysisinä suojina kansainvaellusten aikana. Tämän ajan kuvastossa ei ole renessanssille tyypillisiä piirteitä, vaan kuvasto on symbolista. Myöhäiskeskiajalla rakennustaidon ja renessanssinkehittyessä alettiin rakentaa suippoja taivaaseen kurottavia goottilaisia katedraaleja. Kuvasto muuttuu tässä vaiheessa naturalistisemmaksi. Nämä kirkot kertovat rikkaiden sukujen vallasta ja kuvaavat maallistumista "taivaaseen kurottavina".

Uskonpuhdistus johtaa pohjoiseuroopassa kirkkotaiteen hävittämiseen, mikä luo vastareaktion katolisissa maissa. Näin syntyy rikasilmeinen barokki, joka leviää tyylisuuntana myöhemmin myös pohjois-Eurooppaan. Kansallisromantiikan aikana kirkko nähdään kansallisena, joten arkkitehtuurissakin aletaan korostaa kansallisia piirteitä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Kallion kirkko. Modernina aikana puolestaan pyritään eroon kaikista "kertaustyyleistä" ja aletaan rakentaa funktionalistista kirkkoa. Tämä tyyli saa kirkon symboliikan elämään uudella tavalla. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Helsingin Temppeliaukion kirkko.

5. kerta

Viides kerta käsitteli uskonnon ja tieteen suhdetta. Antiikissa uskonto liittyi vahvasti filosofiaan, jota voi pitää oman aikansa merkittävänä tieteenä. Keskiajan luostarit puolestaan edistyivät erityisesti logiikan tutkimuksessa, sillä munkit tarvitsivat tätä teologisiin väittelyihinsä. Luonnontieteellinen tutkimus alkoi keskiajalla erityisesti luostareissa ja kirkon rahoittamissa yliopistoissa. Tästä esimerkkinä esim. Robert Grosseteste ja Hildegard Bingeniläinen. Monilla uuden ajan luonnontieteilijöillä oli merkittäviä suhteita uskontoon tai kirkkoon. Kopernikus sai tukea paavilta, Galileo oli paavin "opiskelukaveri" Pisan yliopistosta, mutta riitaantui tämän kanssa myöhemmin ja Newton katsoi olevansa "Jumalan lähetti". Valistuksen aikana tilanne muuttui, mutta kirkko omaksui järjen periaatteet tavalla, josta oli tieteen kehityksen kannalta suurta merkitystä. Monet 1700-luvun tiedemiehet ovat olleet pappeja tms. Seuraavalla vuosisadalla darwinismi alkaa kritisoida joitakin kristinuskon näkemyksiä, mutta samalla biologia saa joukkoonsa myös merkittäviä kristillisiä tiedemiehiä kuten Mendelin. 1900-luvulla tilanne kärjistyy edelleen: kaikki tiedemiehet eivät omaksu ateistista tai agnostista näkemystä ja jotkut asettuvat jopa puolustamaan teismiä(Suomessa esim. K.V. Laurikainen).

Uskonnon näkökulmasta kyse on Raamatun tulkinnasta. Vaikka emme voi tietää miten ihmiset ovat Raamattua tulkinneet, sen tulkinnasta on esitetty monia ei-kirjaimellisia näkemyksiä jo antiikissa. Augustinus katsoi 300-luvulla, että mikäli Raamattu on ristiriidassa tieteen kanssa on se tulkittava symbolisesti. Hänen mukaansa "Jumala on antanut ihmiselle järjen, jolla tutkia maailmaa". Samoin esim. jo Origenes painotti Raamatun monia erilaisia tulkintatapoja. Tieteen ja uskonnon liitto ei kuitenkaan ole aina ollut hyväksi kristinuskolle, sillä tiede on yhteiskunnallista toimintaa, johon liittyy nykyään massiivisia moraalisia kysymyksiä ja ongelmia. Jos uskonto on tekemisissä tieteen kanssa sen on pyrittävä moraalisesti ja eettisesti perusteltuihin ratkaisuihin.

Näin siis tällä kertaa. Asia esitettiin lyhyellä asialiuskalla. Tarkoitukseni on vielä jakaa asiasta moniste, jossa kaikki on esitetty "juurta jaksaen". Tunnin lopusta jäi vielä aikaa, joten katsoimme vartin verran dokumenttia Jean D'Arcista - erikoisesta ranskalaistytöstä ja mystikosta, joka nousi Ranskan armeijan johtoon. Tarina on hyvä esimerkki uskonnon, kirkon ja valtion suhteesta.

Seuraavaksi opiskelijoille onkin luvassa elämäkertaesseen tekemistä, jostakin kristinuskon historian henkilöstä.

4. kerta

Neljäntenä kertana tarkasteltiin antiikin alkukristillisyyden ja nykyluterilaisuuden eroja. Tämä on keskeinen asia siksi, että kristinuskon historiassa on monia kertoja pyritty palaamaan "aitoon ja alkuperäiseen" kristinuskoon. Tämä on usein nähty antiikin uskontona. Erot ovat muunmuassa seuraavia: antiikissa ei ollut Raamattua, kirkkoja, vahvaa hallintoa tai yhteistä uskontunnustusta. Antiikin kristityt puolestaan olivat pasifisteja, toimivat salaa vainojen vuoksi ja viettivät ehtoollista rakkauden ateriana. Lähes kaikissa asioissa tapahtui muutoksia 300-luvulla uskonnonvapauden ja Rooman tuen myötä. Alkukristityt olivat "Jeesuksen seuraajia", mikä voi päteä myös nykykristittyjen kohdalla. Alkukristillisyys ei siis ollut opillisesti yhtenäinen suuntaus, vaan Jeesuksesta liikkui hyvin erilaisia tulkintoja.

Näytin opiskelijoille myös Hans Kungin teoksen "Does God Exist?" ja pohdiskelin ääneen kysymystä siitä mitä merkitystä uskonnonfilosofialla on ollut kristinuskon eri aikoina. Alkukristityt eivät olleet filosofeja, vaan filosofia astui kuvaan mukaan roomalaisten filosofien ottaessa kantaa kristinuskoon. Tämän jälkeen on pyritty järjen avulla yhtä hyvin osoittamaan Jumala olemassaolevaksi kuin olemassaolemattomaksikin. Kummassakaan ei ole onnistuttu, vaan vastaväitteitä on esitetty kaikkiin todistuksiin ja argumentteihin. Painotin kuitenkin sitä, ettei pohdiskelu ole ollut turhaa, sillä kuva ihmisestä rationaalisena ajattelijana on syventynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että ottaessamme kantaa jonkin asian puolesta tai sitä vastaan sitoudumme joihinkin ennakko-oletuksiin, joiden pätevyyttä on mahdollista arvioida ja vaatia niille rationaalisia perusteluja.

Lopuksi katsoimme dokumentin "Juudaksen evankeliumista". Dokumentti on mielenkiintoinen esitys vanhojen tekstien tutkimuksesta tieteen metodeilla, mutta samalla dokumentti kertoo pääsiäisen tapahtumista, mutta kuitenkin hieman eri tavoin mihin opiskelijat ovat ehkä tottuneet.

3. kerta

Tämän kerran aiheeksi valitsin kristittyjen vainot. Täytyy myöntää, että valitsin aiheen siksi, että moraalia sivuuttavat aiheet ovat muutenkin kiinnostaneet minua viime aikoina. Kyseessä oli siis "moraalin piilo-opetus". Esitin aiheen PowerPoint - ohjelmalla tekemälläni sarjalla, joka kertoo antiikissa, keskiajalla ja uudella aikaa tapahtuneista kristittyjen vainoista, niiden tekijöistä, kohteista ja syistä. Antiikissa vainoajia olivat roomalaiset hallitsijat, keskiajalla paavi ja uudella ajalla samaa perinnettä jatkoivat maalliset hallitsijat kuten monet kuninkaat 1600-luvulla, Ranskan vallankumouskaartilaiset Robespierren johdolla 1789 jälkeen, Venäjän vallankumoajat 1917, natsit Saksassa ja Stalin Neuvostoliitossa. Painotin opiskelijoille sitä, että tässä aiheena on vain kristittyjen vainot, mutta yhtä hyvin muitakin kansanryhmiä, kuten juutalaisia on Euroopan historiassa vainottu. Syyksi katsoin vallan - valta sokaisee ja absoluuttinen valta sokaisee absoluuttisesti. Vaikka aihe on rankka se auttaa ymmärtämään myös nykytilannetta, sillä historian tapahtumien voi hyvin nähdä toistuvan myös nykypäivänä. Aihe liittyy kirkon ja valtion suhteeseen, josta kerroin oman (ja monen kristityn historiassa kannattaman) näkemykseni, että valtion ja kirkon  tulisi olla erillään toisistaan ainakin siksi, että kristityt voisivat luottaa edes kirkkoon, eikä kävisi kuten keskiajalla paavin vainotessa omiaan. Aito kristillinen kirkko on mahdollista siis vain "vallattomuudessa". 

Jäljelle jääneen ajan käytimme tehtävän tekemiseen Raamatun avulla. Tarkoitus oli Apostolien tekojen avulla tutkia miten alkukristittyjä vainottiin heidän matkoillaan Roomassa. Samalla pohdimme myös Raamatun tekstien historiallisen luotettavuuden suhdetta Raamatun käyttöön uskon kirjana. Tarkoitukseni oli painottaa sitä, että historian tutkimuksessa lähdekritiikkiä tulee käyttää yhtä hyvin Raamatunkin kohdalla, mutta kirjana kristitylle Apostolien teoilla on myös pedagoginen merkitys, jossa vanhoja tekstejä voidaan käyttää pohdittaessa kristityn elämää ja asemaa yhteiskunnassa nykypäivänä.

2. kerta

Tämän kerran aloitin mustavalkoisella kuvalla keskiaikaisesta puupiirroksesta, joka esittää elämänpuuta, jonka keskiöön on kuvattu kristinuskon päähahmo Jeesus eri tavoin. Kuvan tarkoitus oli osoittaa miten kristinusko levitetessään omaksui uusilla alueilla vaikuttaneiden kansanuskojen uskonnoista moia piirteitä. Samalla kuvan tarkoitus on tuoda esiin, että uskonnollinen kuvasto ei ole ollut valokuvanomaista esittämistä vaan se on luonteeltaan symbolista. Elämän lähde=Karitsa=Ristiinaulittu. Tässä esitin myös muita esimerkkejä kristinuskon ja kansanuskojen sekoittumisesta Euroopassa. Tässä vaiheessa kurssia asiat tuotiin esiin kuitenkin vielä alustavasti. Hyvä esimerkki asiasta on kuitenkin joulukuusi, joka on tullut kristinuskoon mukaan sen levittäytyessä pohjoiseen. Taustalla on juuri pohjoisten kansojen elämän puun ajatus, mikä on löydettävissä lähes kaikista uskonnoista.

Tämän jälkeen siirryttiin taas tauluhommiin. Tarkoitukseni on tässä vaiheessa pitää "homma kasassa" vielä opettajajohtoisella tyylillä. Lähdettiin pohtimaan sitä missä mielessä voimme sanoa Jeesuksen olleen historiallinen henkilö. "Todisteina" asiasta esitin evankeliumit(kymmeniä), Josefuksen, Tacituksen ja Suetoniuksen historiakirjoitukset. Näitä myös hieman problematisoitiin, mutta esitin myös kysymyksen: "Onko meidän järkevää ajatella, että Jeesus-liikkeen toiminta olisi voinut perustua valheeseen Jeesuksen olemassaolosta". Painotin tässä kuitenkin myös historiallisten todisteiden ja uskon kysymyksen suhteen problematiikkaa. Käsittelimme myös ns. Torinon käärinliinan ja "Jeesuksen ossuaarin" merkitystä ja niihin liittyvää kädenvääntöä historiantutkimuksessa. Joitakin opiskelijoita asiat ainakin näyttivät kiinnostavan.

Tämän jälkeen todettiin, että voimme suurella todennäköisyydellä ajatella Jeesuksen olleen historian henkilö ja lähdettiin pohtimaan sitä, kuka hän sitten olisi voinut olla. Lähdin liikkeelle esittämällä juutalaiseen uskonelämään kuuluneita ryhmittymiä: saddukeukset, kirjanoppineet, essealaiset, poliittisradikaalit liikkeet. Tämän jälkeen lähdettiin siitä, että vaikka Jeesus on saanut vaikutteita todennäköisesti monista suunnista hän ei selvästi kuulu mihinkään näistä. Sen sijaan hän on "oman tiensä kulkija", tyypillinen uskonnon perustaja ja uudistaja, kuten Buddha, Muhammed tai M. Luther.

Tämän tunnin teemaan sopii sitten hyvin myöhemmin dokumentti ns. Juudaksen evankeliumista. Se tuo esiin sekä historian tutkimusta, että pääsiäisen tapahtumia uudesta näkökulmasta.

1. kerta

Lukion kurssit on syytä aloittaa aina tietyillä perusasioilla. Kysyin aluksi opiskelijoilta tiesivätkö he UE2 - kurssin aiheesta jotakin etukäteen ja kuten arvata saattoi heidän tietämyksensä asiasta lähestyi nollaa. Tämä on tyypillistä kaikille kursseille - opiskelijat vain tulevat paikalle, eivätkä ole asiaan mitenkään erityisesti perehtyneet. Kirjat olivat kyllä mukana.

Kerroin aluksi opiskelijoille oman käsitykseni siitä mitä uskonnon opiskelu lukiossa on. Erityisesti painotin sitä, että kurssin aikana on tarkoitus pohtia uskontoon liittyviä ilmiöitä erityisesti kristinuskon historiasta käsin, mutta uskon ratkaisut ovat henkilökohtaisia. Varsinainen aloitus lähti liikkeelle siitä, miten uskonto näkyy nykypäivänä monillla eri alueilla yhteiskunnassa. Esimerkkinä käytettiin tapausta, jossa suomalainen nainen oli hiljattain vedonnut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Italiassa, koska Italian laki velvoittaa pitämään krusifiksia koulun seinällä. Itse pidän ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä hyvänä, sillä nykymaailmassa on vaikea kuvitella, että valtio voisi velvoittaa joidenkin uskonnollisten, polittisten tai muulla tavoin aatteellisten symbolien julkiseen esiinnostamiseen. Tässä yhteydessä käsiteltiin myös kuvakieltoa ja protestanttien askeettisempaa näkemystä kuvien käytöstä uskonnosta. Problematisoin asiaa kuitenkin mainoksia koskevalla esimerkillä.

Loppuaika tunnista meni aikajanan piirtämiseen. Vedin liidulla pitkän viivan taululle, jota aloimme täyttää kristinuskon historian tapahtumilla. Asiat tuli laitettua tällä kertaa suurinpiirtein näin: zarathustralaisuus, juutalaisuus, antiikin filosofia, hellenismi, Jeesuksen syntymä ja ristiinnaulitseminen, Jeesus-liike, vainojen aika, uskonnonvapaus Roomassa(Konstantinus) ja kristinusko valtionuskontona, keskiaika: luostarit, renessanssipaavit, paavikritiikki, M. Luther ja uskonpuhdistus, puhdasoppisuus, valistus ja herätyskristillisyys, Marx, Darwin, postmodernismi. Kaikkien näiden kohdalla tuli tietenkin kerrottua jotakin näiden merkityksestä: uskonnon ja politiikan problemaattinen liitto ja sen ratkaiseminen eri tavoin eri aikoina, luostarien ja paavien kimurantti suhde keskiajalla, uskonpuhdistuksen merkitys Euroopan historialle ja jatkuvan uskonpuhdistuksen ajatus. Tässä herätin kysymyksen myös siitä voiko saksalainen uskontokriittinen ajattelu (Marx, Freud, Nietzsche) olla saanut vaikutteita Lutherin kriittisestä perinteestä.

Nyt huomaan, että janasta jäi puuttumaan muutamia keskeisiä asioita. Lisäillään näitä sitten myöhemmin.