Hyvää huomenta lukion opiskelijat ja henkilökunta. Tänään aamulla äänessä.
T'änään haluan kertoa teille kahdesta samankaltaisuudesta, joita olen viimeaikoina pohtinut. Ne liittyvät paitsi kouluelämään myös ihmiselämään kokonaisuutena - ja ne ovat tehneet näin jo tuhansia vuosia. Nämä kaksi asiaa näyttäytyvät samankaltaisina uskonnossa, filosofiassa, tieteessä ja politiikassa.
Ensimmäinen koskee moraalia tai paremminkin sitä mikä tekee ihmisestä moraalisen. Yk:n ihmisoikeusjulistus korostaa Suomen lain ohella ajatusta ihmisen vapaudesta. Sen enempää vapauden sisältöön puuttumatta voidaan todeta, että vapaus on tärkeä teema myös filosofiassa. Jotkut filosofit ovat kokonaan kiistäneet ihmisen vapauden omien maailmankäsitystensä pohjalta kun taas toiset ovat pitäneet vapautta ihmiselämän tärkeimpänä totuutena. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle, että väittävät ihmisen kykenevän valitsemaan omat luonteenpiirteensä. Yhtä hyvin asiasta ovat käyneet vuosisatojen mittaisia keskusteluja myös kristinuskon edustajat. Siinä missä Martin Luther 1500-luvulla kiisti ihmisen vapauden päättää omasta suhtautumisestaan Jumalaa kohtaan, nykyiset teologit ovat korostaneet ihmisen vapaan tahdon merkitystä myös uskonkysymysten kohdalla. Myös tieteilijät ovat olleet asiasta eri mieltä. Toiset ovat nähneet ihmisen toiminnan määrärytyvän esimerkiksi aivotoiminnan perusteella, toiset taas ovat ajatelleet, että aivojen mukautuvuus takaa myös ihmisen vapauden. Erimielisyydet tällä alueella saavatkin minut kysymään: "Saanko nyt vapaasti valita oman kantani?".
Kysymys ihmisen vapaudesta on siis kaikille vaikea riippumatta siitä onko henkilö tekemisissä filosofian, uskonnon, tieteen tai politiikan kanssa. Mitä vapaus sitten merkitsee minulle? Ennenkaikkea se merkitsee mielenrauhaa - mielen ja kehon hiljaisuutta, joka antaa tilaa harkinnalle ja vapauttaa maailman hullunmyllystä.
Toinen asia on yksinkertaisempi ja siinä valtion, tieteen, filosofian ja uskonnon edustajat näyttävät olevan samaa mieltä. Valtioneuvosto on laatinut 1990-luvulta tasaisin väliajoin erilaisia tietoyhteiskuntastrategioita, joissa korostetaan tiedon merkitystä suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Filosofi Platon korostaa tiedon merkitystä seuraavasti n. 2300 vuotta aikaisemmin: "Tieto auttaa ihmistä kaikessa omistamisessa ja toiminnassa saavuttamaan onnen lisäksi kyvyn toimia oikein". Tieteen kohdalla on luonnollisesti sanomattakin selvää, että sen alueella pyritään tietoon, mutta samasta asiasta voi lukea myös Raamatusta erityisesti Vanhan Testamentin sananlaskuista. Kahdeksannessa sananlaskussa Viisaus kertoo itsestään seuraavasti:
"Teitä minä kutsun, ihmiset,
teille kaikille osoitan sanani.
Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät,
hankkikaa tietoa, te houkat!"
Raamatun mukaan viisaus viihtyy älyn seurassa ja sen kumppaneita ovat
harkinta ja tieto.
Vaikka eri alojen edustajilla näyttää olleen erilaisia käsityksiä siitä missä mielessä ihmistä voidaan pitää vapaana kaikki näyttävät korostavan sen merkitystä tiedon merkityksen ohella. Olipa sitten kyseessä poliitikot, filosofit, uskonnon edustajat tai tieteilijät.
Kaikenkaikkiaan ihmiset vaikuttavat siis hyvin samankaltaisilta: "He pitävät tietoa arvossa mutta ovat epävarmoja sen suhteen onko ihminen vapaa vai ei". Vapaus ja tieto läpäisevät siis ihmisyyden arvoituksina, joita jokaisen on kysyttävä itseltään ajasta ja maailmankäsityksestä riippumatta. Nämä toimivat myös hyvinä pohjina keskustelulle erilaisten maailmankuvien välillä.
Hyvää koulupäivää!!
