Periaate: ideaalinen absoluutti emanoituu subjektin eli minuuden kautta ja luo havaittavan ja subjektin sisäisen ideaalisen todellisuuden. Kaikki subjekti-objekti –erottelut häviävät ja muuntuvat absoluutin emanaatioksi.

Luominen on absoluutin jatkuvaa emanoitumista subjektin eli minuuden kautta.

Jumalan kuvana oleminen tarkoittaa samaa. Se tarkoittaa absoluutin ilmentämistä. Kuva kertoo kuvattavasta eli ihmisen tulisi kuvastaa absoluuttia eli kertoa siitä ja ilmentää sitä. Absoluutin ilmentäminen on emanaation jatkamista.

Kiinnittyminen emanoituneeseen eli objektimaailmaan on vieraantumista absoluutista. Kääntyminen katsomaan takaisin absoluuttiin puhdistetun itsen läpi on paluuta. Subjekti on siis kaksisuuntainen: ideaalisen absoluutin ja ideaalisen objektin välissä eli täydellisen ja epätäydellisen välissä.

Absoluuttia kohti eli sisäänpäinkääntymistä varten tarvitaan tietty puhdistumisen metodi, jota mystikot ovat käyttäneet. Ensimmäinen vaihe siinä on aistimaailman epätäydellisyyden ymmärtäminen ja siitä vieraantuminen.

Ihmisen tietoisuus on aina suhteessa kohteeseensa. Mikäli objektiivinen todellisuus tai psyykkiset mielikuvat ja ajatukset ovat minuuden kohteina ihminen ei kykene täydellistymään. Kääntyessään kohti absoluuttia täydellistyminen ja paluu on mahdollista.  Kääntyminen kohti absoluuttia ei tarkoita sen tekemistä kohteeksi, vaan Veräjän avaamista ja odottamista.

1677327.jpg
Kuvio: ihminen kääntyneenä katsomaan absoluuttiin oikealla tai emanoituneeseen objektimaailmaan vasemmalla. Kyseessä ideaalinen järjestelmä. Emanaation suunta nuolella.

Miksi Veräjän voi sulkea eli miksi se ei aina ole auki?

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

1 Kor. 13: 4-6