Peter van Inwagen (1942-) kirjoittaa filosofisessa tai paremminkin ontologisessa artikkelissaan McGinn on Existence kuudesta erilaisesta teoriasta, jotka käsittelevät ilmaisujen "oleva" ja "ei-oleva" sekä "olla olemassa" ja "ei olla olemassa" merkityksiä. Klassisesta filosofiastahan on tuttu empiristi George Berkeleyn näkemys, jonka mukaan "olemassaolo on havaituksi tuelmista", mutta Inwagen käsittelee uudempia analyyttisen filosofian teorioita, vaikkakin viittaa myös esimerkiksi keskiaikaisiin teorioihin, joita ei voi pukea analyyttisen filosofian kielelle. Ontologiset pohdinnat juontavat juurensa tietenkin jo antiikin filosofeihin, mutta niitä harrastettiin myös keskiajalla. Mielenkiintoisia ne ovat siksi, että niiden avulla voidaan toivottavasti ottaa jokin kanta kaikenlaisiin olemassaoloväitteisiin. Kun siis käsitellään sitä onko jokin tietty asia olemassa otetaan samalla kantaa siihen mitä olemassaolo on. Kyseessä on siis pohjimmiltaan filosofinen ongelma.
"Olemisella" ja "olemassaololla" voidaan siis tarkoittaa seuraavanlaisia näkemyksiä:
1. Inwagen kannattaa itse Quinen näkemystä, jonka mukaan oleminen ja olemassaolo merkitsevät samaa. Lause: "Lihaa syöviä lehmiä ei ole olemassa" merkitsee samaa kuin "Mikään ei ole sekä lihaa syövä, että lehmä". Quinen kuuluisa väärinpäinkäännetty E on siis tekninen looginen operaattori, joka viittaa sekä olemiseen, että olemassaoloon.
2. Immanuel Kantin, Gottlob Fregen ja Bertrand Russellin teoria on lähes samanlainen kuin Quinen, mutta monien filosofien (lukuunottamatta McGinniä) mielestä siinä on eroa. Teorian mukaan olemassaololauseet ja olemislauseet viittaavat abstraktiin objektiin, jolla on tietty relationaalinen tila. Helpottakoon esimerkki tätäkin: lauseet "Lehmiä on olemassa" ja "Jotkin ovat lehmiä" viittaavat lauseeseen: "Käsitteellä lehmä on instansseja" tai funktioon: "lauseessa x on lehmä x:llä on instansseja (eli toteutumia)".
(Tämä teoria on mielenkiintoinen Jumalan olemassaolontodistusten kannalta, sillä Kanthan on kuuluisa ontologisen todistuksen kritiikistään. Sopii siis kysyä voisiko olla niin, että hänen kritiikkinsä ontologista todistusta kohtaan edellyttää juuri tämäntyyppisen teorian olemassaolo-termeistä? Tätä aihetta en kuitenkaan nyt käsittele.)
3. Meinongin teorian mukaan oliot voivat joko eksistoida eli olla olemassa tai subsistoida, jolla Meinong viittaa abstraktien olioiden olemassaoloon. Konkreettisten olioiden olemassaolo on siis eksistoimista ja teoreettisten subsistoimista. "Nollallajakaminen" ei Meinongin mukaan subsistoi vaikkakin termillä "nollallajakaminen" on kohde eli referentti. "Kahdella jakaminen" puolestaan subsistoi.
Tämä teoria tuntui minusta joskus mukavalta, koska se on hyvin intuitiivinen. Meinongin teoriaa voidaan kuitenkin kritisoida siitä, että se on lopulta ristiriitainen itsensä kanssa. Tämän lisäksi hänen metafysiikkansa on tehnyt siitä varmasti vähemmän suositun.
4. Uus-meinongilaisten mukaan "oleminen" ja "olemassaolo" ovat eri asioita, mutta he hylkäävät ajatuksen subsistoimisesta. Jotkin teoreettiset oliot yksinkertaisesti vain ovat olemassa. Tyhjässä huoneessa voi olla (merkityksessä oleminen) "virtahepo, jonka kaikki näkevät", koska "virtahepoa, jonka kaikki näkevät" ei ole olemassa (merkityksessä olemassaoleminen).
5. Possibilistit eli "mahdollistajat" jakavat olemassaolon kahteen tasoon: aktuaaliseen ja ei-aktuaaliseen olemassaoloon. Olemassaolevat asiat ovat aktuaalisesti tässä maailmassa ja ei-olemassaolevat ovat olemassa jossakin toisessa mahdollisessa maailmassa, mikäli ovat loogisesti mahdollisia. Tässä kohdassa possibilistien näkemykset erovat uus-meinongilaisten näkemyksistä, mutta molemmat ovat sitä mieltä, että "voi olla olentoja, jotka eivät ole olemassa".
Kuudentena teoriana Inwagen käsittelee McGinnin teoriaa, joka johtaa lopulta hyvin mielenkiintoiseen, mutta hyvin epäintuitiiviseen johtopäätökseen siitä mitä tarkoitamme olemassaololla. Ideana on, että vaikka McGinnin teoria vaikuttaa hyvin uskottavalta, siinä pitää olla virhe, koska se johtaa hyvin epäintuitiiviseen johtopäätökseen. Teoriassa on kolme teesiä, joista viimeinen tuottaa eniten kysymysmerkkejä.
Teesi 1: Ei-olemassaolevat asiat ovat ihmismielen tekemiä.
Tämä teesi on hyvin yksinkertainen. Ihmismielelle on tyypillistä luoda erilaisia kertomuksia olennoista, joilta kuitenkin puuttuu olemassaolo eli eksistenssi. Ihmismieli siis luo olentoja, joilla ei ole olemassaoloa. Tämä luominen on "olemisen tuomista" olioon, vaikkakin ilman olemassaoloa. Näin ollen esimerkiksi Sherlock Holmes on Arthur Cocan Doylen mentaalisten aktien eli ajattelun tulosta.
Teesi 2: Ei-olemassaolevat asiat ovat kokonaan olemassaolemattomia, vaikka niiden osien suhde olisikin loogisesti koherentti.
Tämän teesin mukaan Sherlock Holmesin olemassaolemattomuus on essentiaalista. Hän ei voi siis olla olemassa missään mahdollisessa maailmassa, koska jos hän olisi olemassa hänen kaltaisiaan olentoja olisi monessa mahdollisessa maailmassa, emmekä näin ollen osaisi sanoa, kuka heistä on Sherlock Holmes. Tällainen ajattelu pohjautuu Kripken filosofiaan ja hänen filosofiansa pohjalta voidaan esittää toinenkin argumentti saman asian puolesta. Holmesin ominaisuus "tuotu olemiseen ihmismielen toiminnan kautta" on ominaisuus, joka kieltää varsinaisen olemassaolon.
Teesi 3: On olemassa olioita, jotka eivät aktuaalisesti ole olemassa.
Tämä teesi on edellisten eräänlainen johtopäätös tai pakkotulema. Sen mukaan joidenkin olioiden olemassaolo olisi mahdollista, vaikka niitä ei olekaan olemassa ja näin ollen tämänkaltaiset olennot ovat olemassa ei-aktuaalisesti. McGinnin ristiriitaiselta vaikuttava näkemys johtuu siitä, että mikäli teesit 1 ja 2 pitävät paikkaansa mahdollisesti olemassaolevia ja essentiaalisesti ei-olemassaolevia olentoja on vaikea erottaa toisistaan. On luontevaa esimerkiksi ajatella, että minulla voisi mahdollisesti olla veli, jota minulla ei kuitenkaan ole. McGinnin teorian mukaan tällaista ei kuitenkaan edes mahdollisesti voisi olla, sillä hänen näkemyksensä mukaan "ihmismielen tuottamat oliot" ovat essentiaalisesti olemassaolemattomia.
Itse katsoisin, että McGinnin virhe piileekiin erityisesti hänen ensimmäisessä teesissään. Ei riitä, että sanomme, että olemassaolemattomat asiat ovat ihmismielen tekemiä, vaan meidän tulisi sanoa, että kaikki asiat ovat ihmismielen tekemiä. Tämän jälkeen voimme pyrkiä ratkaisemaan realismin ja esimerkiksi berkeleylaisen idealismin ongelmaa "riippumattomasti siitä onko jokin ihmismielen tuottamaa vai ei".
McGinnin teoria joutuu siis ongelmiin pyrkiessään tekemään eroa "mahdollisesti" olemassaolevien veljien ja "kokonaan" olemassaolemattomien satuhahmojen välille. Inwagenin mukaan McGinn on lähes myöntämässä, että "pyöreät neliötkin ovat olemassa, mutta eivät aktuaalisesti". Teoriassaan hän joutuu olettamaan, että "mahdollisesti olemassaolevat asiat" itseasiassa ovatkin olemassa, mutta eivät aktuaalisesti. Tämä tietenkin herättää kysymyksen millainen ero löytyy olemassaolon ja aktuaalisen olemassaolon väliltä. Voisiko vielä olla esimerkiksi aktuaalista aktuaalista olemassaoloa jne...
Jumalan olemassaolon kannalta McGinnin teoria on mielenkiintoinen, sillä jos Jumalaa pidetään mahdollisena hän on olemassa, vaikkakaan ei välttämättä aktuaalisesti. Inwagen on itse kristillinen filosofi ja lisätutkimus saattaa sitten paljastaa, mitä mieltä hän quinelaisena on tästä kysymyksestä.
