Tieteenhistoria on jo itsessään mielenkiintoista, mutta erityisen mielenkiintoista siitä tulee kun se yhdistyy kirkkojen historiaan. Sanon erityisesti "kirkkojen", sillä näitä ainakin nimellisesti edustavat hallitsijat ovat taistelleet vallasta kautta historian. Tässä valtataistelussa aseina ovat olleet yhtähyvin teologia, filosofia ja tiedekin. 

Aihe tuli jälleen kerran mieleeni uusimman Niin&Näin - lehden sananvapautta ja sensuuria käsittelevästä numerosta, joka selvensi taas muutamia kysymyksiä, joita olen hiljaa ihmetellyt aika-ajoin. Samalla sain taas uutta ihmeteltävää...

Jorma Mäntylä kirjoittaa valaisevan artikkelin Galileo-myytistä ja sen synnyn poliittisista taustoista artikkelissa Galileo Galilei ja kaksitoista tähteä. Tämä myytti on varmasti jokaiselle tuttu: katolinen kirkko pakotti julman vankeuden ja kidutuksen uhalla Galilein (1564-1642) perumaan aurinkokeskisen maailmankäsityksen ja tuomittiin loppuelämäksi kotiarestiin. Moni muistaa myytin vielä hirvittävämpänä: Galileota kidutettiin ja hänet tuomittiin kuolemaan tieteellisten tutkimustensa vuoksi. Todellisuudessa Galileo joutui kotiarestiin kymmeneksi vuodeksi, hän pystyi edelleen jatkamaan tutkimusta ja onnistui jopa julkaisemaan teoksiaan. Häntä ei kidutettu, eikä hän koskaan sanonut "se pyörii sittenkin". Tuomion taustalla ei ollut niinkään kirkon ja tieteen suhde vaan henkilökohtaiset syyt: Galileo oli riitaantunut henkilökohtaisen ystävänsä ja opiskelukaverinsa Paavi Urbanus VIII:n kanssa haukuttuaan tätä teoksessaan "yksinkertaiseksi". 

Galileon teokset lisättiin jo vuonna 1559 perustettuun kiellettyjen kirjojen luetteloon, mutta sensuurin hyödyttömyys johti siihen, että ne poistettiin siitä vuonna 1758. Kiellettyjen kirjojen luettelon tarkoitus oli listata ne protestanttiset teokset, joita vain valitut katoliset teologit ja tutkijat pystyisivät lukemaan kyetäkseen kritisoimaan protestantteja. Galileon tapausta ei voi siis erottaa aikansa politiikasta.

Frontpage_of_Dialogo_di_Galileo_Galilei_

Tieteen ja kirkon suhteen kannalta on tietenkin mielenkiintoista mitä tapahtui. Vielä mielenkiintoisempaa on kuitenkin miksi myytti eli tässä tapauksessa suoranainen valhe syntyi. Mäntylän mukaan taustalta löytyvät protestanttiset ajattelijat kuten John Milton ja valistusfilosofit kuten Voltaire. Protestantit saivat Galileo-myytistä uuden ideologisen aseen katolista kirkkoa vastaan. Heidän katsottiin nyt vastustavan tiedettä, josta oli tulossa englantilaisen liberalismin käyttövoima. Ranskalaisia valistusfilosofeja myytti auttoi kirkon ja kuninkaan vastaisen vallankumoksen tekemisessä, joka sitten tapahtuikin 1789.

Olen pitkään ihmetellyt miksi esimerkiksi uskonnon oppikirjat edelleen käsittelevät lähes yksinomaan Galileon tapausta ja vain Galileo-myytin näkökulmasta käsitellessään kirkon ja tieteen suhdetta. Voisiko ajatella niin, että kyseessä on sama konservatiiviprotestanttinen ideologia, jonka tarkoitus on alunperin ollut protestanttisten kuninkaiden vallan takaaminen? Tieteen ja kirkon historia on kuitenkin paljon monisyisempi, eikä voi mitenkään yksiselitteisesti väittää, että kirkko olisi pyrkinyt tieteen edistyksen hidastamiseen, kuten John Milton - anglikaani - väitti 1600-luvulla. Itse katsoisin, että historian tutkimuksen pohjalta täysin vastakkainen näkemys on helpommin puolustettavissa: kirkko on edesauttanut tieteen syntyä. Sen luostareissa on koulutettu merkittäviä tiedemiehiä ja -naisia jo keskiajalla ja se on rahoittanut ja innoittanut merkittäviä tieteellisiä tutkimuksia (R. Grosseteste, W. Ockam, R. Bacon, Hildegard Bingeniläinen, I. Newton, P. Kalm, A. Chydenius, G.Mendel, G. Lemaitre). Samalla näyttää siltä, että inkvisition tiedemiehet tiesivät, ettei Galileo pysty todistamaan väitteitään. Tieteen edistäminen ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä asia, sillä kuten tiedämme, tiedettä voi käyttää moneen tarkoitukseen. 

Totuudenmukainen kuvaus tieteen ja kirkon monimutkaisesta suhteesta olisi ekumenian teologian näkökulmasta perusteltua.

SF38133.jpg

Myös taiteilijat ovat osallistuneet Galileo-myytin rakentamiseen. Kuva: Bartolome Murillo, Galileo(1643-5).

Erityisesti olen ihmetellyt sitä, miksi uskontokriitikot haluavat käyttää edelleen samaa valheellista käsitystä - Galileo-myyttiä, jonka kehittäjiä ovat nimenomaan protestantit. Uskontokriitikot käyttävät ehkä huomaamattaan tässä samaa argumentaatiota, jonka protestantit keksivät katolista kirkkoa vastaan esimerkiksi John Miltonin toimesta. Ehkä heitä onkin pidettävä vahvassa mielessä uskonpuhdistuksen jatkajina? Ehkä valistusfilosofitkaan eivät tajunneet liittoutuvansa ideologisesti englantilaisen protestantismin kanssa ja kannattavansa "totuuden" sijaan liberalistista ajattelua.

Samassa Niin&Näin -lehden numerossa julkaistiin myös artikkeli Eurooppalaisten mahtivaltioiden ja Venäjän välisistä suhteista. Jukka Mallinen kirjoittaa artikkelissaan Valta puhuu rahan äänellä, siitä miten Ranskalainen Eutelsat -yhtiö lopetti Venäjästä riippumattoman georgialaisen OGT-kanavan toimintamahdollisuudet laittomasti. Mallisen mukaan taustalta löytyy Ranskan, Saksan ja  Venäjän välistä poliittista kähmintää, joka on ohittanut eurooppalaisen sananvapautta koskevan lainsäädännön.

Galileon ajat ovat siis vieläkin keskuudessamme - hallitsijat vaikuttavat ajatteluumme ja propagoivat valtansa puolesta samalla tavalla kuin satoja vuosia sitten. Itse en ole lainkaan kuullut Eutelsat-yhtiön sopimusrikkomuksista ja sen selityksistä tai edes Kremlistä riippumattoman TV-kanavan lähetysten lopettamisesta. Aihe on yksinkertaisesti liian kuuma valtamedialle, kuten Galileon tapaus 1600-luvulla. Nyt sopiikin kysyä onko uskontokritiikillä mitään merkitystä, sillä sitä ei ole estetty tai rajoitettu mitenkään? Sananvapaus kun näyttää koskevan erityisesti sellaisia aiheita, joilla ei ole valtaa pitävän eliitin kannalta mitään merkitystä. Uskontokritiikki vaikuttaakin sopivan nykyisille valtaapitäville - se auttaa heitä monen muun mediailmiön tavoin kääntämään katseet pois omista Eutelsateistaan.

"Suurimmat salaisuudet koskevat totuuksia, joita ei ole edes osattu kysyä."