Darwinin juhlat ovat kirvoittaneet melkoisen keskustelun Darwinin ja kristinuskon suhteesta. Haluan ilmaista asian juuri näin, vaikka voisi kuvitella, että keskustelua käytäisiin tieteestä ja sen merkityksestä. Yksi aihe kuitenkin näyttää dominoivan keskustelua: darvinismi vastaan älykäs suunnittelu.

Itse pidän keskustelua tieteen ja uskonnon näkökulmasta merkityksettömänä ja lapsellisena riitelynä, jota ei hallitse järjellinen argumentaatio. Tieteen näkökulmasta Jumala on tarpeeton ja merkityksetön. Tiede ei Häntä siis tarvitse. Tieteen tehtävänä on hankkia tietoa, jolla maailmaa voidaan hallita, eikä - tämä ei varmaan tule yllätyksenä - Jumalaa voi hallita. Uskonto puolestaan ei tarvitse todisteluja. Uskonto on uskoa, joka perustuu sydämen luottamukseen. Miksi asiasta sitten niin paljon keskustellaan?

Charles Darwin - modernin rationalismin ylipappi?

Nähdäkseni keskustelussa on kyse maailmankuvasta tai maailmankäsityksestä, jonka uskomuksia ei voi tieteellisesti perustella. Kyse on elämäntavasta ja varmasti myös vallasta. Tiede pystyy dokumentoimaan ilmiöitä ja niiden esiintymisiä ja luomaan näiden havaintojen pohjalta teorioita, jotka ovat tieteellisesti hyödyllisiä. Kaikki teoriat ovat kuitenkin yleistyksiä, joihin sinällään sisältyy esimerkiksi induktion ongelma. Samalla ne ovat kulttuurisia teoksia. Mutta teorioita on luotava. Tässä mielessä teoriat ovat oikeutettuja, mutta tieteelliseen maailmankuvaan tarvitsemme paljon muutakin. Tieteellinen maailmankuva edellyttää uskomuksia, jotka eivät ole teorioista johdettavissa. Länsimainen rationaliteetti on mitä vahvimmissa määrin kulttuurinen ideologia.

Luomiskertomuksen tehtävänä on ylistää Jumalaa ja kertoa, että todellisuus on sellaisenaan hyvä ja arvokas. Näitä moraalisia ja eksistentiaalisia elementtejä ei voi sivuuttaa. Tämän vuoksi on perusteetonta todeta, ettei luomiskertomus voi olla tosi tieteellisin perustein. Luomiskertomuksen totuus on myyttistä sydämen totuutta ja vasta nykyajan ihminen on alkanut nähdä myytit järjellisen giljotiininsa läpi ymmärtämättä, ettei järki lopulta pysty todistamaan mitään. Järki voi vain järjestellä kuolleita palikoitaan. 

Intiaanien luomismyytistä voi saada vielä kuvan siitä miten luomismyytteihin yleisemminkin pitäisi suhtauta. Poppamies aloittaa tanssinsa maahan piirtämänsä maailmankuvan ympärillä. Sairas asetetaan kuvan päälle ja poppamiehen tanssi luo järjestäytyneen maailman sairaaseen ja sairas parantuu. Kaikki juhlivat. Hindut näyttelevät luomiskertomuksensa uuden vuoden juhlassa. Näin vuoden aloitus voidaan ylittää turvallisesti. Myytti on aina osa rituaalia ja toimintaa ja kulttuuria. Sen merkitystä ei ulkopuolinen voi ymmärtää.

Lännen rationalismi on tuhonnut alkuperäiskansojen elämäntavan. Sen toimintatavat eivät ole muutamassa sadassa vuodessa muuttuneet.

Uskontoa on aina ollut. Evoluutiota on aina ollut. Eikö olisi siis syytä olettaa, että uskonnolla on evolutiivinen vaikutus. Nietzsche oli siis ainakin osittain väärässä väittäessään, ettei uskonto palvele elämää. Oikeassa hän oli siinä, että totuus ei välttämättä sitä tee. Uskonnolla on monenlaisia terveydellisiä funktioita, joita tutkitaan nykyään esimerkiksi positiivisessa psykologiassa. Intiaanit pitivät maan omistamista mahdottomana. Meditaatio huoltaa aivoja ja jostain kumman syystä uskonnolliset ihmiset pystyvät keskimäärin terveellisempään elämään kuin muut. Miksi? Uskonto palvelee elämää, mutta samalla voidaan todeta, että järkemme on nykyään kaiken elämän suurin vihollinen. Onko tulevaisuuden darwineilla enää mitään tutkittavaa?