Hieronymos Boschin (1450-1516) maalaus Viimeisestä tuomiosta, Helvetistä ja Taivaasta saa jostain syystä mielenkiintoni heräämään:

http://www.insecula.com/PhotosNew/00/00/11/27/ME0000112773_3.jpg

Apokalyptinen maalaus on utooppinen kuva Viimeisestä tuomiosta: Jumalan ihmisille langettamasta tuomiosta, joka ajaa ihmiset joko Taivaaseen vasemmalla tai Helvettiin oikealla. Bosch edustaa tietenkin keskiajan katolista käsitystä, jolle Luther ei nähnyt raamatullisia perusteita. Taivas onkin hyvin moniulotteinen termi - se on yhtäaikaa tulevaisuudessa Viimeisen päivän jälkeen ja toisaalta myös Nyt uskon kautta. Voidaan siis katsoa, että Taivaaseen ja Helvettiin tuomitaan jatkuvasti, jokaisena hetkenä. Utopia on siis yhtä hyvin tulevaisuudessa kuin nytkin.

Jumala, joka tässä käsitetään Hyvyydeksi on läsnä Viimeisenä päivänä ja Hän on läsnä Taivaassa, mutta Helvetistä Häntä ei löydy. Helvetin taivas on tyhjä ja musta, ihminen on karkotettu kaikesta hyvästä ja kaikesta elämästä. Bosch tekee tämän selväksi.

Psykologian näkökulmasta ihminen on karkoitettu kaikesta Hyvästä ja Elämästä kun hän ei voi enää nähdä maailmaa kuin mustien silmälasien läpi. Varmasti esimerkiksi itsemurhaa hautovan tila voi olla tämä: maailma näyttäytyy vain mustana, pahana ja arvottomana ja ihminen näkee itsensäkin näiden mustien silmälasien läpi. Itsemurhaa hautova tai täydellisesti masentunut ihminen siis elää "kuin Helvetissä". Hänelle Helvetti on jo läsnä. Hänet on tuomittu tähän tilaan syyttömänä.

Tilanne voi tietenkin olla myös päinvastainen, jolloin Taivas on ihmiselle "jo Nyt läsnä".

Miksi sitten joku tuomitaan Helvettiin ja toinen Taivaaseen? Raamattu ei ole tässä mitenkään yksiselitteinen - toisaalta puhutaan siitä, että kaikki pääsevät Taivaaseen Jumalan armon ja uskon kautta, mutta toisaalta puhutaan siitä kuinka vaikeaa ihmisen on ansaita taivaspaikkaansa. Ristiriita on siis valmis, mutta se kätkee jonkinlaisen ratkaisun. Raamattu on ristiriitainen, mutta miksi sen ei pitäisi olla sellainen, kun koko todellisuuskin vaikuttaa ristiriitaiselta:

1. Oikeamieliset eivät saa kiitosta ja rikolliset rikastuvat ja väärintekijät voittavat.

2. Syyttömät kärsivät ja syylliset armahdetaan.

3. Altruismi on itsekkyyttä ja itsekkyys on altruismia.

4. Oikeudenmukaisuus on itsekkyyttä.

5. Ihmiset tekevät ja sanovat mitä eivät tahdo tehdä tai sanoa. He ovat myös kaikesta eri mieltä.

6. Kaikille hiukkasille on vastakappaleensa.

7. Yksi hiukkanen voi olla kaksi.

8. Nautinto voi olla kärsimystä ja kärsimys nautintoa.

9. Sama rakkaus voi rakastaa yhtä hyvin pahaa kuin hyvääkin.

10. Aurinko on elämän antaja, mutta lopulta se tuhoaa kaiken.

Jos ja kun todellisuus on näin ristiriitainen, miksi Raamatun ja Jumalan tulisi olla ristiriidattomia? Eikö ristiriitaisuus ole vain tervettä realismia ja juuri tämän ristiriitaisuuden vuoksi paradoksit voivat olla ratkaisemattomia ratkaisuja. Ratkaisu siis ei milloinkaan vaikuta ratkaisulta, eikä ihminen tiedä miten ratkaisu edes oli mahdollinen.

http://www.ibiblio.org/wm/paint/auth/bosch/paradise/paradise.jpg

Boschin maalaukset ovat moderneja. Niitä voi pitää 1900-luvun surrealismin edeltäjinä. 1400-luvun lopun goottilainen taide ja 1900-luvulle juontuva romantiikka tekivät tehtävänsä. Molemmille oli tarpeen kuvata uudella symbolisella tasolla niitä ajan henkeen liittyneitä teologisia, tieteellisiä ja filosofisia ongelmia, joista oli tullut ajankohtaisia. Ihminen tai länsimaisen kulttuurin perusainekset eivät ole siis viidessäsadassa vuodessa juuri muuttuneet. Hollantilainen Bosch eli Euroopan vapaamielisimmässä valtiossa, jossa hänellä on mahdollisuus tulkita aikansa teologiaa omalla tavallaan. Hän päätyi scifimäiseen yhdistelmään teologiaa, mekaniikkaa ja mielikuvituksen tuotteita samalla tavalla kuin Salvador Dali, joka yhdisteli teologiaa, Einsteinin suhteellisuusteoriaa, kvanttifysiikkaa ja genetiikkaa. 

http://www.cise.ufl.edu/~fishwick/ac/2008/Dali_Temptation_of_St_Anthony.jpg