Edmund Husserl -sivuni lähtökohtana on pienen selonteon tekeminen fenomenologian keskeisimmistä teemoista ja niiden liittäminen omaan ajatusmaailmaani. Itse pidän Edmund Husserlia merkittävimpänä fenomenologina, vaikka monet ajattelevat ajan ajaneen jo ohi hänestä ja Heideggeristakin. Filosofi voi kuitenkin tavoittaa jotakin "ikuista" ja tämän vuoksi hän on aina ajankohtainen. Minusta Husserl on tehnyt tämän: hän on pystynyt muotoilemaan selvästi syvällisen filosofian ohjelman ja antanut sille myös työkalut ja tämän vuoksi voidaan sanoa, ettei kyse ole vain fenomenologiasta, vaan yleisesti filosofiasta ja siitä, mitä sillä on tarkoitettu länsimaisessa perinteessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Husserlia voisi kritisoida. Häntä pitää kritisoida, niin kuin kaikkea muutakin filosofiaa, mutta hänen 45000 Gabelsberger-pikakirjoituksella kirjoittamaansa sivua antavat lähes ehtymättömän lähteen filosofiaan ja häntä voidaankin tulkita lukuisilla tavoilla. Juuri tämä tekee klassikkofilosofin - hänen teoksensa synnyttävät uutta filosofiaa uusien ihmisten keskuudessa vielä vuosisatojen päästä, herättävät arvoituksellista kiinnostusta ja tarjoaa mahdollisuutta uudelleentulkintaan eli peilaa filosofia itseään. Friedrich Nietzschen teokset ovat tässä mielessä samankaltaisia. Hänen teoksensa tarjoavat niin monia tulkintahorisontteja, että ne tulevat  jäämään klassikoiksi pitkälle tulevaisuuteen. Husserlin vaikutus länsimaiseen filosofiaan, kuten Heideggeriin osoittaa tämän jo selvästi, mutta lisäksi hänen ajattelunsa kehittyminen eri aikoina tarjoaa samaa. Hänen kirjoitustensa tyhjentävä selittäminen on mahdotonta, mikä estää mielenkiinnon sammumisen yhdenkin tekstin kohdalla. Tämä tietenkin edellyttää, että filosofi itse "pysyy raskaana" ja vaalii ajattelua ja huolehtii siitä kaikkialla ja kokee tarvetta platonilaiseen "synnyttämiseen".      
phenom_all.jpg

Ajattelulla on siis tietty sama rakenne tai olemus, kun se on  filosofista ajattelua. Ajattelija on kuin maatyöläinen, joka ei lopeta työtään illan hämärtyessä, vaan jatkaa, jatkaa, jatkaa ja vielä yölläkin jatkaa, jatkaa... Filosofia siis porautuu syvemmälle ja kaivaa itsensä läpi itsensä luoden uuden tason, jonka pohjalta nousee jälleen uusia teemoja eli versoja. Lopulta tämä työ alkaa ruokkia filosofia ja hän tuntee voimistuvansa päivä päivältä ja voidaankin taas muistaa, että hedelmistä puu.. Filosofinen ajattelu on jatkuvassa liikkeessä, eikä pysähdy tai "lyö lukkoon" toimintaansa millään tasolla. Silloin se ansaitsee arvostuksen, kun se ylittää ihmisen itsensä ja ihminen nöyrtyy sen edessä. Ajattelua pitää siis hoitaa eli kuokkia, kylvää ja kastella ja kuokkia, kylvää ja kastella eli kuokkia, kylvää... Ajattelua tulee hoitaa sen omilla ehdoilla, sillä se ei voi muuttua miksikään toiseksi. Siinä ilmenee ajattelun tarkoitus samoin kuin elämän tarkoitus on eläminen itse.