Sir Karl Popperin kritiikki kaimaansa Karl Marxia vastaan teoksessa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset on varmasti yksi tunnetuimmista Marx-kritiikeistä. Vuonna 1919 Popper opiskeli Wienissä ja luokitteli itsensä marxilaiseksi omien sanojensa mukaan muutaman kuukauden ajan. Tämä oli tulosta Itävallan sisäpolitiikasta, jonka demokraattinen järjestelmä oli joutunut taipumaan äärioikeiston ja marxilaisten edessä. Popperin inho oikeistolaisia kohtaan sai hänet kääntymään marxilaisuuteen. Vuonna 1919 Albert Einstein kuitenkin vieraili Wienissä ja tämä muutti Popperin asenteen. Einstein lupasi luopua kaikista teorioistaan mikäli ne pystyttäisiin osoittamaan vääriksi ja tämä ajatus teki Popperiin vaikutuksen. Popper kritisoikin itävaltalaista marxismia siitä, ettei sitä voida edes periaatteessa osoittaa epätodeksi. Poliittisen tilanteen takia Popper kuitenkin pysyi hiljaa, sillä hän ei halunnut antaa mitään tukea äärioikeistolle.

Falsifikaatioidean taustalta löytyy siis poliittinen tilanne, jossa Popper etsii poliittisista ideologioista vapaata kriteeriä tieteellisyydelle ja totuudelle. Tästä näkökulmasta tieteellisyyden korostaminen ja falsifikaation ajatus on täysin ymmärrettävä. Ajatuksen tausta kuitenkin tuntuu tekevän tieteenfilosofiastakin jollakin tasolla poliittista - se on vastaus poliittiseen tilanteeseen epäpoliittisesta suunnasta.

Avoin yhteiskunta ja sen viholliset ilmestyi kuitenkin vasta II maailmansodan jälkeen ja tuli tarpeeseen, sillä länsi taisteli avoimesti kommunismia vastaan. Ilman tätä teosta Popper olisi varmasti jäänyt tuntemattomaksi filosofiksi. Hänet tunnettaisiin kuitenkin ehkä Wienin piirin ja positivismin kriitikkona. Ehkä kritiikkiä ei edes muistettaisi.

Kritiikki on kuitenkin vaikeaa. Varsinkin jos haluaa tai pitää olla johdonmukainen. Popperin virheeksi voidaan katsoa, että hän vaatii Marxilta ja Freudilta falsifikaatioideansa mukaista (vähintään) teoreettista mahdollisuutta tieteelliseen vääräksiosoittamiseen, mutta hän ei vaadi samaa omalta sosiaalitieteeltään. 

Popperin kritiikki on muutakin kuin marxismin syyttämistä epätieteelliseksi, sillä perusteella, ettei sitä voi edes periaatteessa falsifioida. Popperin mukaan ne marxismin väitteet, jotka voidaan falsifioida on myös falsifioitu ja lisäksi Popper syyttää marxismia myös historismistä. Historismin Popper määrittelee käsitykseksi, jonka mukaan historian ennustaminen on mahdollista historiallisten lakien ja trendien tuntemuksen kautta. 

cuban-missile-crisis1.jpg

Voiko falsifikaatioidean falsifioida?

Sosiaalitieteissä Popper pyrkii haastamaan historismin tilannekohtaisella selitysmallilla, jossa toiminta selitetään tilanteesta johtuvaksi rationaaliseksi toiminnaksi. Popper tarvitsee tähän selitysmalliin "rationaalisuusprinsiipin". Hän näyttää kannattavan myös positivismista tuttua tieteellisen yhtenäisyyden periaatetta, jonka mukaan kaikilla tieteillä - luonnontieteillä ja ihmistieteillä (jos tällaista jakoa voi tehdä) - on käytössä sama deduktiivinen selittämisen malli. 

Sosiaalitieteiden selitysmalli sisältäisi seuraavat tekijät: a) fyysinen ja b) sosiaalinen elementti sekä c) toimijan päämäärän ja d) toimijan tiedot kyseisessä tilanteessa. Rationaalisuusprinsiipin mukaan toiminta voidaan selittää näistä käsin. Malli on siis jossain määrin samanlainen kuin deduktiivinen selitysmalli luonontieteissä, mutta siinä on myös merkittävä ero. Tieteellinen teoria on falsifioitavissa siitä deduktiivisesti johdettuja havaintolauseita testaamalla kun taas rationaalisuusprinsiipille näin ei voi tehdä. Popper itse näyttää ajattelevan tästä prinsiipistä monella tavalla: hän pitää sitä toisaalta epätotena, mutta toisaalta myöskin tyhjänä eli falsifioimattomana prinsiippinä. Keskeistä on, että yhdessä tieteellisen yhtenäisyyden periaatteen kanssa, monta hänen näkemystään vaikuttaa olevan ristiriidassa keskenään. Lopulta Popper hylkää myös ajatuksen todennäköisimmistä teorioista, sillä teorioista voidaan johtää ääretön määrä erilaisia havaintolauseita, joten niiden totuusasteen vertaaminen toisiinsa on mahdotonta. Kahdesta eri teoriasta voidaan myös johtaa samat havaintolauseet. 

Onko kapitalismi falsifioitavissa?

ilw3584.gif

Popperin Marx-kritiikin epäjohdonmukaisuus osoittaa, että häneltä puuttuu selkeä kiintopiste, josta käsin hän voisi lähteä rakentamaan kritiikkiään ja ajatusta sosiaalitieteistä. Hänen Marx-kritiikkinsä kärsii myös muista ongelmista: historismikritiikissään hän väittää, että historia osoittaa, ettei historian perusteella voi osoittaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu; hän ei hyväksy lainkaan ajatusta dialektiikasta; Marx ei välttämättä ole historisti popperilaisessa mielessä(Marx itse ajatteli, ettei historiaa voi ennustaa); Popper kannattaa itse säädeltyä liberalismia, mutta sekään ei ole välttynyt yhteiskunnallisilta ongelmilta; Popper itse näyttää olevan Marxin kanssa samaa mieltä siinä, että kapitalismi johtaa monopolismiin, vaikkakin Popper vähättelee tämän merkitystä...

Popper on hyvä esimerkki siitä miten filosofia ja jopa tieteenfilosofia kytkeytyy aikansa poliittisiin tapahtumiin. Irrotettuna omasta ajastaan ja kontekstistaan falsifikaatioidea saattaa näyttää "tieteelliseltä" vaikka se on yksi ase oman aikansa poliittisessa taistelussa. Ja mikäli vihollinen omaksuu huomaamattaan aina jotain vihollisestaan, falsifikaatioajatuksestakin voidaan etsiä jotain marxilaista ja utooppista.