Opettajan työ lukiossa alkaa pian olla tältä vuodelta päätöksessä. Itselleni tämä on kymmenes syyslukukauden lopetus. Normaaliin joulun ja loman odotukseen koulussa on kuulunut loman iloinen odottaminen. Näin ainakin meidän lukiossamme on perinteisesti ollut. Tähän aikaan vuodesta kukaan ei tavallisesti enää ole ollut kuitenkaan voimissaan. Viimeistä rutistusta on pakerrettu näihin aikoihin joka joulun lähestyessä, mutta ilmassa on aina ollut helpotusta lukukauden päättymisestä ja loman iloista odottamista. Joulua on perinteisesti joka vuosi odoteltu näihin aikoihin innokkaasti. Tänä vuonna tilanne vaikuttaa kuitenkin erilaiselta. Ainakin minusta tuntuu, että tänä vuonna ilmassa on jotain erilaista.

koulu.jpg
Särkijärven koulu vaikuttaa mukavalta...

Syksy on ollut niin epätavallinen, että se ei enää näy koulussa pelkästään loman odottamisena ja normaalina väsymisenä, vaan uupumuksena ja jonkinlaisena tiedottomomana herpaantumisena. Minusta vaikuttaa siltä, etteivät opiskelijatkaan enää jaksa innostua lomasta.  Itsekään en ole jaksanut suunnitella mitään. Jotkin tavalliset arkiaskareetkin tuottavat vaikeuksia. Minusta tuntuu, ettei kukaan jaksa miettiä tulevaa lomaa, vaan kaikki toivovat vain pääsevänsä nukkumaan. Ilmassa on ärtymystä ja yleistä kyllästymistä. Välillä minusta vaikuttaa siltä kuin kollektiivinen sääli olisi laskeutunut koulumme ylle. En tiedä mikä avuksi? Olen yrittänyt pärjätä huumorilla. Se auttaa hetkeksi. Tiedän kuitenkin mistä tämä johtuu. Syksy on ollut varsinaista selviytymistä kriisistä toiseen. Se ei ole ollut vain koulusurmien aikaa, se on ollut myös ilmastomuutoksen pimentämää tarpomista ja taloudellisen lamanpelon uuvuttamaa aikaa. Tämä kaikki näkyy koulussa. Opettajat ja opiskelijat ovat samassa veneessä. Täytyy sanoa, että siellä missä vielä innokkaasti opiskeltiin vuosi sitten kaikesta väsymyksestä huolimatta on nyt uuvuttu ja lamaannuttu. Kun kysyin eräältä abiturientilta, mikä on hänen kouluvuotensa päämäärä, hän katseli minua kulmiensa alta ja vastasi hiljaa: "Kai se lakki pitäisi saada" ja jatkoi katselemista kuin heitteille jätetty koiranpentu. Kaikki tämä näkyy erityisesti sellaisten opiskelijoiden kohdalla, joilla aikaisemminkin on ollut vaikeuksia opintojen suorittamisessa. Nyt he ovat kokonaan pudonneet kelkasta, eikä kenelläkään näytä olevan enää voimia nostaa heitä sinne takaisin. Ehkä se siitä sitten taas keväällä paranee. Toivottavasti. Näin siis syksyn tapahtumat ovat vaikuttaneet lukiomme opiskeluilmapiiriin. On kuitenkin turvauduttava vanhaan hyvään keinoon ja otettava vain itseään taas niskasta kiinni! Luovuttaa ei saa. Ei milloinkaan.