Luterilaisen kirkon piispainkokous ei myöntänyt lupaa siunata samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Papit olisivat kuulemma helpommin näin tehneet, mutta miten asiasta voi argumentoida?

Syntiä ei voi käyttää asiassa minkäänlaisena argumenttina, koska kirkossa vihitään avioliittoon koko ajan syntisiä ihmisiä. Synnillä tarkoitetaan tässä "eroa Jumalasta", eikä luterilaisen teologian mukaan kukaan ole tässä toista lähempänä Jumalaa. Tämän vuoksi ei voida vedota siihenkään, että kirkko tulisi pitää jotenkin puhtaampana tosiuskovaisten kirkkona.

Kaikki makuun liittyvät argumentit ovat myöskin turhia, sillä maku on aina "minun makuni" jolloin kritisoin lopulta vain itseäni eli omaa tapaani maustaa eri asioita.

Kirkon perinteeseen voi tietenkin vedota, mutta tämäkään ei ole kovin uskottavaa, sillä protestanttisen kirkon ainoa perinne on protesti. Protesti protestin itsensä vuoksi on kuitenkin lapsellisuutta.

Raamattuun vetoaminen on älyllisesti epärehellistä. Jokainen teologiaa opiskellut tietää, että Raamattu on tulkintaa kuten koko todellisuuskin. Todellisuus alkaa sydämestä. Raamattu on pyhä teos, mutta me emme ole tarpeeksi pyhiä lukemaan sitä.

Toisaalta voidaan ajatella niinkin, ettei mitään siunausta tarvita. Jokaisella kristityllä on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Papin ei tarvitse siunata ketään. Toisaalta, jos pappi ei siunaa, miten siunaus ikinä voi tulla tutuksi.

Kirkon uskonnottomilla vastustajilla on tietenkin taas mahdollisuus kritisoida kirkkoa ja uskontoa homofobisuudesta. Toisaalta jos he itse ovat jo eronneet kirkosta, he eivät ole mitenkään helpottaneet niitä homoja tai lesboja, jotka haluavat kuulua kirkkoon - he eivät ole kantaneet neulastaan kekoon. Mitä he siis tekevät muuta kuin puhuvat suulla suuremmalla? He eivät voi vaikuttaa edes äänestämällä. Liittykää siis takaisin kirkkoon ja äänestäkää järkevämmin!

Luterilainen kirkko on demokraattinen eli sen päättävät elimet täyttyvät äänestämällä valituista henkilöistä.