Walter Benjamin: Teologis-poliittinen fragmentti

Vain Messias viimeistelee historian, siinä mielessä, että Hän yksin vapahtaa/vapauttaa, suorittaa loppuun, luo sille suhteen Messiaaniseen. Tästä syystä mikään historiallinen ei voi omasta puolestaan liittyä mihinkään Messiaaniseen. Tämän vuoksi Jumalan valtakunta ei ole historiallisen dynamiikan päämäärä(telos); sitä ei voi asettaa tavoitteeksi. Historian näkökulmasta se ei ole päämäärä, vaan päätepiste. Tämän vuoksi profaanisuuden järjestystä ei voi rakentaa Jumalan valtakunnan idean varaan, ja tämän vuoksi teokratialla ei ole poliittista, vaan ainoastaan uskonnollinen merkitys. Blochin Utopian hengen kardinaalimeriitti on siinä, että se äärimmäisellä tavalla kiistää teokratialta sen poliittisen merkityksen.

Profaanisuuden järjestys tulisi rakentaa onnellisuuden varaan. Tämän järjestyksen suhde Messiaaniseen on yksi historian tärkeimmistä opetuksista. Se on mystisen historiantulkinnan edellytys, sisältäen ongelman, joka voidaan esittää kuvaannollisesti. Mikäli yksi nuoli osoittaa päämäärään, johon profaani dynamiikka toimii, ja toinen viitoittaa Messiaanisen intensiteetin suuntaan, silloin varmasti vapaan ihmisyyden ja onnellisuuden etsintä kulkee vastavirtaan suhteessa Messiaaniseen; mutta kuten voima pystyy toiminnan kautta lisäämään toista, joka toimii vastakkaiseen suuntaan, niin myös profaanisuuden järjestys auttaa  Messiaanisen valtakunnan tuloa olemalla profaani. Vaikka profaani ei ole tämän valtakunnan kategoria, se on tämän vuoksi sen hiljaisen johdatuksen(approach) ratkaiseva kategoria. Onnellisuuden kohdalla näet kaikki maallinen hakeutuu luhistumiseensa, ja vain hyvällä onnella sen luhistumisella on kohtalonaan löytää se. Kun taas, kieltämättä, sisäisen, eristyneen ihmisen sydämen välitön Messiaaninen intensiteetti läpäisee epäonnen, kuten kärsimyskin. Henkistä restitutio in integrumia, joka ottaa kuolemattomuuden käyttöön, vastaa äärettömään luhistumiseen johtava maailmallinen hyvitys, ja tämän ikuisesti katoavan maailmallisen eksistenssin rytmin, katoavan ajallisessa ja paikallisessa kokonaisuudessaan, Messiaanisen luonnon rytmi on onnellisuus. Sillä luonto on Messiaanista sen oman ikuisen ja totaalisen katoamisen vuoksi.

Tämän katoamisen tavoittelu, jopa niillä ihmisyyden tasoilla, jotka ovat luontoa, on maailmanpolitiikan tehtävä, jonka metodia tulee kutsua nihilismiksi.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Suomennettu Edmund Jephcottin englanninnoksen pohjalta teoksesta: Walter Benjamin, Theologico-political fragment, The Frankfurt School of Religion, edited by Eduardo Mendieta, Routledge, 2005. 

Syksy Pariisin keskustassa(Walter Benjaminin jälkeen) R.B. Citaj

Walter Benjaminin fragmentti on hänen uskontokäsitystensä kiteytys. Sitä voi pitää myös taideteoksena, sillä se on liian lyhyt tarkaksi filosofiseksi tekstiksi. Siinä tulee kuitenkin esiin hänen juutalainen messianisminsa, gnostilaisuus (sisäinen ihminen), negatiivinen teologia utopian kieltämisenä, platonilainen suhtautuminen muuttuvaan maailmaan, mutta toisaalta myös historian dialektiikka, joka erikoisella tavalla sisältää vastakohtansa.