Bernhard Welten(1906-1983), katolisen teologin vuonna 1980 kirjoittama teos Olemattomuuden valo on suomennettu. Suomentajina ovat toimineet Terhi Kiiskinen ja Teemu Sippo ja jälkisanat on kirjoittanut Mikko Yrjönsuuri. Welte käsittelee kirjassaan "Uuden uskonnollisen kokemuksen mahdollisuutta" fenomenologisesta näkökulmasta tukeutuen Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin ajatteluun. En tiedä onko kirjan julkistamisesta jo aikaa kuukausia, mutta minä huomasin tämän Loki-kustantamon kapistuksen kirjakaupassa vasta nyt.

Teos lähtee liikkeelle välittömän kokemuksen käsittelystä. Welten mukaan välitön kokemus on reflektoidun ja epäaidon kokemuksen vastakohta. Se ei välttämättä ole vapaa historiallisista ja kulttuurisista taustoista, mutta se on välitöntä kokemusta, jonka tunnusomaisena piirteenä on, että se muuttaa ihmisen suhtautumista maailmaan ja ylittää subjekti-objekti -rajan. Reflektoitu kokemus on jotakin ulkokohtaista, jolloin myös kieli muuttuu epäaidoksi. Reflektio tarkoittaa Weltelle toisaalta myös jotakin positiivista Husserlilaisessa mielessä. Positiivisessa mielessä se tarkoittaa puhdistautumista eli vapautumista siitä, mikä on esteenä välittömän kokemuksen tavoittamisessa.

Welten tavoitteena on käsitellä teoksessaan myös uskonnollisten kokemusten puuttumista maailmasta ja haastaa uskonnot suur-ekumeeniseen vuoropuheluun uskonnollisen kokemuksen pohjalta. Maallistuneena aikana uskonnollinen ulottuvuus kuitenkin puuttuu modernista kokemusyhteydestä. Maallistuneelle ajalle tyypillistä on uskonnollisten kokemusten väheneminen. Mikäli tämä pitää paikkansa yhdessä Jungin psykologian kanssa nykymaailman meno ei vaikuta kovin yllättävältä. Jungin mukaan juuri uskonnollisissa kokemuksissa ihminen käsittelee tiedostamattoman aluetta niin, että hän voi elää psyykkisesti mielekästä ja tervettä elämää. Welten taustalta löytyy kuitenkin erityisesti manner-eurooppalaisen filosofian klassikkoja kuten Habermasin ja Weberin filosofiaa ja maallistumisanalyysia. Welte käsittelee tiedettä hyvin samalla tavoin kuin Hans Kung. Eräänä lähtökohtana on Popperin tieteenfilosofia ja siihen liittyvä kriittinen suhtautuminen absoluuttisen rationaliteetin mahdollisuuteen. Toisena esimerkkinä voi mainita Blaise Pascalin. Tietyt filosofit siis kertautuvat ja voikin sanoa, että kirja on lyhyt esitys manner-eurooppalaisesta uskonnonfilosofiasta. Kirja on siis toisinsanoen mielenkiintoista luettavaa, eikä se ole kovin pitkäkään, mutta sen ymmärtämistä helpottavat kyllä perustiedot mannermaisesta filosofiasta.     

Kirjan lukemisesta täytyy esittää kuitenkin pieni varoitus niille, jotka toivovat ymmärtävänsä lukemaansa loogisen ajattelun avulla. Welten teoksen seitsemäs luku koskee "vastaesimerkkiä olemattomuuden tulkitsemiselle tyhjäksi". Heideggerin filosofia tulee Weltelläkin esiin siis kaikessa epäloogisuudessaan. Toiselle se on syy hylätä asia järjettömyytenä, toiselle se toimii ovena välittömään kokemukseen.

Mikko Yrjönsuuren jälkisanat ovat myös avartavaa luettavaa. Heideggerista hän kirjottaa näin: "Heideggerin teknologian filosofia on osoittautunut yhdeksi hänen myöhäiskautensa kestävimmistä saavutuksista... Tästä näkökulmasta myös Heidegger puhui siitä, miten inhimillinen oleminen on kadottanut merkityksellisyytensä teknologisen elämänmuodon voittokulussa 1900-luvulla... Tässä suhteessa olemme samassa tilanteessa, jossa länsimainen kulttuuri oli 1930-luvulla, ja Heideggerin teknologian filosofia on yhä ajankohtaista. Olemisemme rakenne on muuttunut yhä selvemmin teknologian läpitunkemaksi."