Politiikka ja toiminta

Uskonto/ kirkko

Tiede

Hallinnantavoittelu

Hallinta esim. pelon avulla. Hallinta hallinnan kohteen omien tunteiden ja ajatusten avulla.

Magia

kirkolliskokoukset

Renessanssipaavit

myöhäinen Martin Luther

Noitavainot

Kuninkaan hallitsemat kirkot

Terrorismi

Yhteiskuntasuunnittelu

Sotateknologia

Tekniikka luonnon hallitsemiseksi

Propaganda ja mainokset

Tavarantuotanto

Vapaudentavoittelu

Vapaus sisäisenä vapautumisena sisäistetyistä ulkoisista pakoista.

Jeesus

Keskiajan mystikkokriitikot

apofaattinen mystiikka

meditaatio

varhainen Martin Luther

New Model Army ja Levellers

Martin Luther King

Totuudentavoittelu

Taulukon lähtökohta on kuvata joitakin uskonnon ja tieteen alueelle sijoitettavia ilmiöitä ristiintaulukoimalla ne vapaudentavoittelun ja hallinnantavoittelun näkökulmasta. Ideana on, että sekä uskonnon että tieteen alueella esiintyy sekä hallinnantavoittelua että vapaudentavoittelua. Vapaus ymmärretään tässä sekä sisäiseksi että ulkoiseksi vapaudeksi yhtäaikaa. Vapaus on vapautta niistä psyykkisistä tekijöistä (tunteet ja ajatukset), jotka sitovat ihmisen tiettyyn järjestelmään. Hallinnantavoittelu puolestaan on pyrkimystä opettaa ihmisille tiettyjä psyykkisiä prosesseja, joiden avulla heidät saadaan toimimaan ja elämään hallitsija tahdon mukaan. Ilmiöt ovat myös luonteeltaan poliittisia pääasiassa siten, että vapaudentavoittelu sijoittuu useimmiten poliittista johtajuutta vastaan tai poliittiseksi marginaali-ilmiöksi. Se useimmiten myös menettää vapaudentavoittelun ihanteensa saavuttaessaan poliittisen johtajuuden. Tästä hyvä esimerkki on Martin Luther.

Ristiintaulukoinnista puuttuu kuitenkin vielä ns. kolmas ulottuvuus eli ajatus siitä, että joillakin yksittäisillä ilmiöillä voi olla vapautta lisääviä piirteitä tai ainakin mahdollisuus siihen vaikka ne pääasiassa ovat hallinnantavoittelun ilmiöitä. Ristiintaulukoinnin ongelma on myös se että erityisesti vapaudentavoittelun ilmiöt ovat luonteeltaan itsenäisiä, vaikka ne periaatteessa voisivatkin liittoutua keskenään. Vapaudentavoittelu eristää ajattelutavan ja toimintatavan helposti erilleen muista toimintatavoista. Se elää tästä erillisyydestään ja laimenee helposti liittoutuessaan jonkin toisen vapautta tavoittelevan ajattelutavan kanssa. Hallinnantavoittelun alueella liittoutuminen on mielekkäämpää, sillä yhteinen toiminta parantaa mahdollisuuksia hallintaan. Tämän vuoksi hallitsijat ovat usein pyrkineet liittoutumaan esimerkiksi kirkon johdon tai tiedemiesten kanssa. Toiminta on hyödyttänyt heitä kaikkia. Loppujen lopuksi taistelu vapaudesta on kuitenkin taistelua ihmisten sieluista mikä näin ollen jättää aina mahdollisuuden saavuttaa vapautuminen järjestelmästä mielenhallinnan avulla. Vapaus edellyttää siis hallintaa - mielenhallintaa, jossa ihminen luopuu ulkoisilta johtajilta oppimista ajattelutavoistaan ja hallitsee itse ajatuksiaan. Tämä vaatii harjoitusta, jossa erityisesti meditaatiota harrastavat munkit ovat olleet mestareita. Vapaudentavoittelu on heissä johtanut useimmiten vallitsevan poliittisen, uskonnollisen ja/tai taloudellisen johdon kriittiseen arviointiin. 

Tieteellinen tutkimus on sikäli vapauden tavoittelua, että se paljastaa osan niistä virheistä, joihin ihmisen ajattelu syyllistyy uskoessaan kaiken sen mitä hallitseva eliitti haluaa ihmisille opettaa. Tieteeltä puuttuu kuitenkin kyky hallita ihmisen tunteita tavalla, joka lisäisi vapautumista ulkoisesti aiheutetuista, mutta sisäistetyistä peloista ja siltä puuttuu myös selkeä vapautta tavoitteleva ideologia. Pahimmillaan se on siis vain teknistä tiedonmuodostusta, joka ei enää lisää vapautta vaan antaa lisävälineitä ihmisten ja luonnon hallitsemiseksi. Näin näyttää osittain käyneen nykyisessä talouspoliittisessa järjestelmässä. Tiede on entistä enemmän muodostumassa taloudellisen hallinnan välineeksi ja luopumassa tiedon vapauttavasta vaikutuksesta. Tämän vuoksi vapaudentavoittelu voi korostua uskonnollisella alueella, mikä voi olla syy terrorismiin ja/tai marttyyrikulttiin. Terrorismi sinänsä on hallinnantavoittelua, mutta sen syvin motiivi saattaa olla myös vapaudentavoittelu. Se ei kuitenkaan pyri vain vapautumaan, vaan sen lisäksi myös uudeksi herraksi - pelon herraksi. Lopulta kaikki hallinnantavoittelu pohjautuu ihmisen sisäiseen kuolemanpelkoon ja vetoaa siihen. Tämän vuoksi hallinnantavoittelun kannalta kaikki sellaiset ideologiat ovat vaarallisia, joissa esitetään, että kuoleman jälkeinen elämä on maallista onnellisempaa. Ihmistä voi lopulta hallita vain pelottelemalla häntä kuolemalla - jos tämä mahdollisuus vesitetään kuolemaa vähättelevällä ideologialla hallinnalla ei ole mistä ponnistaa. Ajatukseen kuoleman jälkeisen elämän ihanuudesta sisältyy kuitenkin vielä pelko kuolemasta, sillä elämän kuoleman jälkeen on nimenomaan "oltava onnellista tai ainakin neutraalia", jotta pelko häviää. Tähän voidaan myös vedota tavoiteltaessa hallintaa, kuten terroristeja värväävät tekevät. Tämän vuoksi kuolemanjälkeisen tilan jättäminen yksin Jumalan päätettäväksi on paras mahdollisuus. Se vapauttaa ihmisen tästä maailmasta, mutta ei jätä mahdollisuutta hallita ihmistä uskonnonkaan kautta.