Viimeinen tiede, jonka tutkimusta ihmiset rajoittaisivat on varmasti lääketiede. Geologiaa, astrofysiikkaa tai vaikkapa kansatiedettä pidetään varmasti tärkeinä, mutta kaiken lähtökohtana pidetään sitä, että ihmiset olisivat terveitä. Terveys on vitalistisen kulttuurin arvo numero yksi ja onhan selvää, että organismi pyrkii aina henkensä säilyttämiseen. Lääketiede on tämän vuoksi myös hyvä esimerkki tieteen tarpeellisuudesta ylipäätään, vaikka on selvää, ettei lääketieteen tarpeellisuudella voi perustella siitä riippumattomien tieteiden olemassaoloa. Monet ajattelevat, että kunhan se vain kehittyy tarpeeksi, se pystyy ratkaisemaan meidän ongelmamme, mutta on tietenkin sanomattakin selvää, että sairas tarvitsisi apua heti. Hänellä ei ole aikaa odottaa.

Taannoinen uutinen ilmoitti kuitenkin, että ainoa sairaus, joka rakkaassa Suomenmaassamme on viime aikoina vähentynyt on sydän- ja verisuonitaudit. Hyvä niin. Hälyyttävää on kuitenkin se, että lääketieteeseen on länsimaissa satsattu enemmän kuin missään ja milloinkaan ja siitä huolimatta tulokset ovat näin laihoja. Monet sairaudet lisääntyvät räjähdysmäisesti. Ei tarvitse kuin laittaa googleen hakutermi "sairaudet ovat lisääntyneet" niin erilaisia esimerkkejä ryöpsähtää ruudulle kasapäin. Mikä siis on lääketieteen merkitys? Mitkä ylipäätään ovat sen mahdollisuudet? Mitkä ylipäätään ovat tieteen mahdollisuudet?

Voimme tietenkin luetella esimerkkejä sairauksista, jotka on pystytty poistamaan kokonaan tai joihin on löydetty hyviä hoitokeinoja, mutta tästä huolimatta sairauksien määrä ei ole kokonaisuutena vähentynyt, vaan tilalle on ilmaantunut uusia. Ihmisten elinikä on tietenkin pidentynyt, mutta lopputulos on sama: sairaudet lisääntyvät. Eikä pelkästään vanhuksilla. Viekö lääketiede siis ihmiskunnan lopulta "ojasta allikkoon"? Muuttuuko koko maa suureksi sairaalaksi, jossa jokainen on potilas ja hoitaja ja lääkäri ja jossa kiire vain kasvaa erilaisia oireita hoidettaessa. Onko ihminen kaikenkaikkiaan arvioinut paikkansa väärin luomakunnassa ja hurahtanut pahasti "hybrikseen"? Monet sairaudet ovat tietenkin elintasosairauksia, mikä käsitteenäkin tuntuu jo ristiriitaiselta. Elintaso ja sairaus eivät vain kuulu yhteen? Lääketieteessä tiedetään tietenkin miten monelta sairaudelta vältyttäisiin, mutta ihmiset eivät kuuntele neuvoja. Tämä on helppo väite, mutta päästää lääketieteen vastuusta liian helpolla. On harhakuvitelma, että nykyinen lääketiede pystyisi ohjaamaan ihmisten elämää tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Lääketiede tarkastelee ihmistä lähtökohtaisesti materiaalisena ja biologisena olentona - kasana solumassaa - ja jättää muut - valintojen kannalta ratkaisevat seikat tarkastelun ulkopuolelle. Miten tällainen tiede voisi koskaan ottaa huomioon ihmisen hyvinvointia eli terveyttä tarpeeksi kokonaisvaltaisesti? Kaiken kaikkiaan nykyinen länsimainen kulttuuri on niin ristiriitainen ja sirpaleinen, ettei lääketiede lopulta pysty kuin yksinäiseen teorioita parantelevaan tutkimukseen ja sairaan länsimaisen kulttuurin oireiden lieventämiseen. Viimeinen kaikkitietävä lääkärikin joutuu siis lopulta vetäytymään vuoren huipulle hullua maailmaa pakoon. Jos hänellä on tarpeeksi viisautta hän pystyy elämään terveenä ja onnellisena viimeiset vuotensa.