Osa: 1.

David Brooks argumentoi materialistista näkemystä vastaan korostamalla esimerkiksi aivojen plastisuutta. Ensimmäiset neuroteologiset tutkimukset olivat juuri materialistisia perusluonteeltaan, mutta tilanne on Brooksin mukaan muuttunut. Tällaisia materialistisia tutkimuksia olivat esimerkiksi Michael Persingerin 1980-luvulla rakentama Godhelmet, jossa kypärään asennettujen solenoidien tuli tuottaa läsnäolokokemuksia, jotka Persinger tulkitsi uskonnollisiksi. Kysymys tietenkin kuuluu ovatko uskonnolliset kokemukset juuri läsnäolokokemuksia? Tähän on tietenkin helppo vastata kieltävästi.

Brooksin mukaan aivojen plastisiteettia ja tunteiden merkitystä koskevat tutkimukset ovat vieneet aivotutkimusta kauemmas puhtaasta materialismista, johon on perinteisesti liittynyt näkemys ihmisestä myös jonkinlaisena geneettisesti ohjelmoituna koneena. Tämä on antanut mahdollisuuden löytää jonkinlaista psykologista perustaa ihmisen  tahdon vapaudelle. Brooks esittää myös mielenkiintoisen näkemyksen kollektiivisista aivoista. Tämän näkemyksen mukaan aivot eivät olekaan yksilöllinen elin vaan muodostunut suhteessa ympäristöönsä niin, että voidaan puhua kollektiivisista aivoista.

Uskonto ja hyvinvointi

Meditaatiotutkimus on tuottanut paljon aineistoa siitä miten meditaatio vaikuttaa aivojen ja hermoston toimintaan stressiä vähentävästi vähentämällä lisämunuaisten erittämän stressihormien määrää. Samalla sen on huomattu lisäävän positiivisia tunteita. Erityisesti tämän on katsottu johtuvan vasemman aivopuolen aktivoitumisesta meditaation aikana ja ns. alfa-aaltojen lisääntymisen vuoksi. Myös aineenvaihdunnan on huomattu hidastuneen n. 40 prosenttia. Parasympaattisen hermoston aktivoituminen koetaan rauhoittumisena ja rentoutumisena. Meditaatiossa rentoutuminen on tehokkaampaa kuin normaali uni. Lisäksi on vielä mainittava verenpaineen lasku, immuniteetin parantuminen ja masennuksen ja ahdistuksen vähentyminen.

Meditaation vaikutukset ovat olleet niin merkittäviä, että sitä on alettu hyödyntää myös psykoterapiassa eritysesti masennuspotilaiden hoidossa. Meditaatio auttaa tunteiden hallinnassa, mikä näkyy aivotasolla hippokampuksen, talamuksen ja ohimolohkojen alueiden laajentumisena.

Uskonnon näkökulmasta neuroteologisen tutkimuksen merkitys on siinä, että se hämärtää uskonnon aluetta suhteessa elämän muihin alueisiin ja osoittaa tiukat käsitejaottelut - kuten uskonto vs. maallinen - keinotekoisiksi. Uskonnon alueella palataan siis samantyyppiseen näkemykseen, joka ihmisillä on jo kauan sitten vallinnut elämästä. Varhaisilla ihmisillä ei ollut käytössä termiä "uskonto", eikä sitä rajattu omaksi alueeksi muun elämän ulkopuolelle. Monille kansoille uskonto merkitsikin yksinkertaisesti elämää.

praying-hands.jpg

Meditaatiota (jonka yksi muoto esim. rukoileminen on) ei kuitenkaan voi tarkastella vain sen hyötyjen näkökulmasta, sillä ihminen ei voi lopulta pitää mitään toimintaansa erossa omasta maailmankäsityksestään. Lopulta on vastattava jotenkin myös kysymykseen siitä mitä olemme ja mistä todellisuudessa on kyse. Meditaatio voidaan tietenkin nähdä yhtä hyvin inhimillisenä sosiaalisena toimintana tai sitten se voidaan liittää osaksi mitä tahansa uskonnollista tai teologista maailmankäsitystä. Filosofisella tasolla aivotutkimusten tulosten sijoittamisen johonkin kategoriaan tekee vaikeaksi sekä mielenfilosofiset, että moraaliset kysymykset.

Tämä ei kuitenkaan muuta tilannetta. Monet tulkintatavat kertovat inhimillisestä vapaudesta - aivojen plastisiteetista. Lopulta aivonäkökulma johtaakin äärimmäiseen relativismiin, joka Enqvistinkin tapauksessa tekee itse itsensä tyhjäksi. Vapaus kumoaa totuudet. Tässä on kaksi vaihtoehtoa: joko hylkäämme ajatuksen absoluuttisesta totuudesta tai pyrimme taistelemaan sen puolesta. Molemmissa on ongelmansa. Meditaatio ja rukous saattaakin auttaa kestämään tätä paradoksia.