Helsinkiläisestä antikasta löytynyt Aldous Huxleyn Perennial Philosophy vie kyllä mystiikasta kiinnostuneen mukanaan. Teos on alunperin julkaistu vuonna 1946 ja painettu Lontoossa, kun Huxley oli asunut Californiassa jo yhdeksän vuotta. Kolmannen painoksen kappaleen etusivulle vuodelta 1950 on kirjoitettu siistillä käsialalla: "From Cyril after his death in 1951". Tämä henkilö jää historian hämärään, mutta itse kirjailija on tietenkin kuuluisa. Aldous Leonard  Huxley (1894-1963)  kirjoitti romaaneja, runoja, elokuvien käsikirjoituksia, matkakuvauksia ja tietokirjoja, mutta hänet tunnetaan nykyisin erityisesti scifikertomuksista ja pahamaineisista LSD-kokeiluista. Mystikaan  harrastamisen lisäksi hän oli myös pasifisti ja yksi aikansa merkittävimmistä  intellektuelleista. 1960-luvulla hänen sanotaan vaikuttaneen The Doorsiin ja Beatlesiin ja häneltä löytyykin teos nimeltä The Doors of Perception vuodelta 1954.
huxley-aldous.jpg
Erityisen kiinnostunut Huxley oli meditaatiosta ja Perennial Philosophyssa hän lainaakin hindulaisia, taolaisia, buddhalaisia, kristittyjä ja islamilaisia mystikoita ja pyrkii osoittamaan, että mystiikan traditiot ovat samankaltaisia keskenään. Aluksi hän käsittelee mystistä ihmiskuvaa, jonka mukaan ihmisen sielu on yhteneväinen Jumalan/Absoluutin/Yhden kanssa ja kykenee etsimään pääsyä yhteyteen Hänen kanssaan ja lisäksi näkemystä, jonka mukaan mystinen tieto absoluutista ei ole verbaalista, vaan hiljaista tietoa absoluutin transendenssista. Lisäksi hän käsittelee muun muassa mystikon pyrkimystä minuudettomuuteen, rakastavaa tietoa absoluutista ihmisen päämääränä ja siitä seuraavaa hyväntahtoisuutta, maailman hengellistä jättämistä, hengellisiä harjoituksia ja uskonnon nimissä tehtyjä vääryyksiä, jotka johtuvat siitä, että uskonnolliset toimijat eivät ole "jättäneet itseään" ja pyrkineet eroon omista intresseistään. Huxley käsittelee kaikkia klassisia mystiikan teemoja vertailevan uskontotieteen näkökulmasta ja onnistuu tässä mielestäni erinomaisesti. Hän näyttää sisällyttäneen oppinsa myös omaan elämäänsä ja kääntyneen lopulta destruktiiviseen jainalaisuuteen. Hän lopetti syömästä jolloin palkattiin henkilökohtainen avustaja  pitämään hänestä huolta.
1641085.jpg
Uljas uusi maailma on varmasti Huxleyn kuuluisin teos vuodelta 1932, josta on sittemmin tehty myös elokuvaversio(1998). Teos on synkkä tulevaisuusvisio tieteen mahdollisuuksista manipuloida ihmisiä ja eräänlainen negaatio Huxleyn myöhemmälle työlle, joka keskittyi uskonnolliseen mystiikkaan. Huxleya ei voi kuitenkaan kritisoida siitä, etteikö hän olisi tuntenut uskontojen lisäksi myös tiedettä, mikä tulee hyvin esiin myös hänen romaaneissaan ja erityisesti hänen teoksessaan Brave New World Revisited vuodelta 1958, jossa hän toteaa, että maailma on menosssa hänen dystopiansa suuntaan paljon nopeammin, mitä hän oli kuvitellut 30-luvun alussa. Huxley ei kuitenkaan vain kritisoinut tiedettä, mikä tulee hyvin esiin hänen Bacon-kommenteissaan The Human Situation -luennoissa Santa Barbarassa vuonna 1959. Hänen mukaansa jo Bacon oli selvillä tieteen vaaroista, joita ihmiskunta tulee kohtaamaan mikäli tutkimusta ja tieteen soveltamista ei ohjaa rakkaus ja hyväntahtoisuus. Tähän perustuu myös hänen kritiikkinsä  Platonia ja Aristotelesta kohtaan. Hänen mukaansa molemmat näistä etsivät tietoa tiedon itsensä vuoksi ja unohtivat tietoon ja sen käyttöön liittyvät moraaliset aspektit. Filosofeja voi tietenkin tulkita monella tavalla, mutta näyttää siltä, että osa Huxleyn kauhukuvista - neurotisoiva kasvatus, Soma-mielialahuumeet, huumaava yliseksualisoitumien ja "fordismi" eli tavarantuotannon palvonta- on ainakin toteutunut uljaassa uudessa maailmassamme.