Arvomaailman koventumisesta on puhuttu tasaisin väliajoin, mutta keskustelu ei ole lähtenyt käyntiin. Laman jälkeen 2000-luvun vaihteessa asiasta käytiin paljonkin keskustelua, mutta sen jälkeen aiheeseen on lähinnä viitattu silloin tällöin. Aihe ei ole saanut tuulta siipiensä alle. Aloin pohtia tätä kysymystä kun ynnäsin toisiinsa "1+1" eli aloin pohtia miksi Suomi on väkivaltaistunut samaan aikaan kun kirkosta eroaminen on kiihtynyt? Presidentti Tarja Halonenkin ilmaisi uudenvuoden puheessaan huolensa väkivaltaistumisesta. Tämä ei kuitenkaan ole ainut merkki arvomaailman koventumisesta: kyseessä on yleislänsimainen ilmiö, joka näkyy monissa asioissa kauneusleikkauksista järjettömiin työkiireisiin, politiikkaa unohtamatta. Kyse on ennenkaikkea taloudellisesta nousukaudesta ja sen tuottamista psykologisista negatiivisista tunnetason vaikutuksista.

Vuoden vaihteen jälkeen saatiin myös uudet tilastot kirkosta eronneiden määrästä. Nämä asiat tuskin liittyvät toisiinsa suoraviivaisesti, mutta voisiko niillä olla yhteinen syy: arvomaailman muutos, josta itse käyttäisin termiä arvomaailman koventuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa rahan valtaa. Kun asioita mitataan taloudellisen tuoton avulla, muut arvot ja asiat jäävät unohduksiin.

Hyvänä esimerkkinä - vaikkakin suhteellisen harmittomana - rahan vallasta pidän helsinkiläistä taloyhtiötä, joka oli yhtiökokouksessaan päättänyt mainoksen laittamisesta julkisivulleen. Huono puoli asiassa oli se, että osa asukkaiden ikkunoista peittyi. Taloyhtiötä johdetaan demokraattisesti eli kaikki hyötyvät ja vain vähemmistö kärsii. Miksipä ei? Jokainen joka on ollut työelämässä mukana tietää mitä rahan valta merkitsee. Taloudellisen nousun aikoina ihmiset tulevat yhä ahneemmiksi, mikä lisää tietenkin väärinkäytöksiä työelämässä ja taloudessa. Ja millaisia skandaaleja meillä onkaan ollut? "Ja Kansa maksaa!"

Talouden ylivallasta kertoo myös se, että ihmiset eivät juurikaan vastusta verovarojen syytämistä pankeille ja yhtiöille. Selitykset menevät läpi: "Sehän tehdään kaikkien parhaaksi". Miksi rahaa ei sitten jaeta muihin kohteisiin kaikkien parhaaksi, vaan todetaan vain, että terveyskeskustenkin on muututtava liikelaitoksiksi. Mutta kirkollisveroa vastustetaan kuin ruttoa! Siitä voi sentään päästä eroon, mutta pääsisipä muistakin, niin maksaisin hyvinkin vaikka kymmenkertaista kirkollisveroa.

Kaikki arvotutkimukset eivät kuitenkaan kerro samaa tarinaa arvomaailman muutoksesta. Jotkin arvot ovat pehmentyneet ja näyttääkin siltä, että toisaalta nykyihmiset ajattelevat myös "pehmeitä arvoja", kuten ympäristön tilaa ja muiden hyvinvointia. Myös hallitus on tehnyt monia päätöksiä, jotka ovat moraaliselta luonteeltaan "pehmeitä" ja vastuullisia. Tämä ei kuitenkaan muuta tilannetta, vaikka yksittäistapauksina kertovatkin siitä, että joillakin on vielä "järki" talella. Nämä ovat kuitenkin hyvinvoivan "pienen ihmisen" valintoja, joilla on hyvin rajallinen merkitys tai sitten hallituksen pakon sanelemia vähimmäispäätöksiä. Mikäli ne kertovat kaupunkilaisten huolesta, on paha puhua päätöksenteon terveestä pohjasta. Näitä päätöksiä perustellaan myös pääosin taloudellisilla seikoilla. Elämme aikaa jolloin lähes kaikki toiminta on perusteltava sen tuottaman taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Onko ihmisarvokin rahasta kiinni? Ainakin ihminen näyttää jäävän usein rahan jalkoihin. Jokainen aika on altis sokeutumiselle ja nykyajan sokeus johtuu kolikoista silmillä! Puheet ikuisesta kasvusta ovatkin nyt muuttuneet puheeksi 25 vuoden taantumasta.