davidson3.jpg

Teonfilosofiassa pohditaan kysymyksiä: "Mitä teot ovat?" ja ”Miten teko voidaan selittää?”. Vaikka kysymykset vaikuttavat turhankin teoreettiselta, erityisesti oikeustieteilijät ovat olleet niistä kiinnostuneita. Päätettäessä kysymystä vastuusta ja syyntakeisuudesta kysymyksellä teon luonteesta on tietenkin merkityksensä. Asialla on merkityksensä myös ihmiskuvamme kannalta ja teonfilosofian voidaankin katsoa vastaavan myös kysymykseen: ”Mikä ihminen on?”. Tällä on merkityksensä käsiteltäessä vapauden, vastuun ja mieli-ruumis -ongelman kaltaisia kysymyksiä. Erityisesti teonfilosofiassa ollaan kiinnostuneita intentionaalisten eli tarkoituksellisten tekojen piirteistä. Refleksejä, pelästymisiä tai "säpsähtämisiä" ei pidetä intentionaalisina tekoina.

Teko voidaan käsittää ainakin kolmella tavalla. Ensinnäkin voidaan ajatella, että vain ruumiinliikkeet ovat tekoja, eikä niistä seuraavat tapahtuma ole sen osia. Näin ollen esimerkiksi auton käynnistäminen olisi eri teko kuin avaimen kääntäminen. Toisaalta ne voitaisiin käsittää myös samaksi teoksi tai saman teon erilaisiksi kuvauksiksi. Davidson on esimerkiksi argumentoinut, että mikä tahansa teko on intentionaalinen jollakin tavalla kuvattuna.

Teonteoriat voidaan jakaa ainakin kolmenlaisiin teorioihin:

  1. Dodald Davidsonin teoriassa (Actions, Reason and Causes, 1963.) toimijan halut ja uskomukset aiheuttavat teon kausaalisesti. Esimerkiksi haluni kirjoittaa teonfilosofiasta ja kirjoittamista koskeva tietämykseni aiheuttavat sormieni liikkeet. Intention ja teon eli syyn ja vaikutuksen ei tarvitse välttämättä olla loogisesti erillisiä, sillä Davidsonin mukaan kausaalisuus ei riipu teon kuvaustavasta.

  1. Volitionaalisissa teorioissa tahdon akti eli volitio aiheuttaa intentionaalisen teon, kuten sormien tarkoituksenomaisen liikkeen. Tällaista teoriaa on kannattanut esimerkiksi H. J. McCann (The Works of Agency, 1998.)ja Carl Ginet.

  2. Agenttikausaalisuusteorioissa agentti toimii itse teon kausaalisena alkuperänä.Tämän teorian kannattajia ovat mm. R. Chisholm ja R. Taylor.

Kausaalista teoriaa vastaan esitetty kuuluisa Harry. G. Frankfurtin vastaesimerkki käsittelee tilanteita, joissa teko on halun ja uskomuksen aiheuttama, mutta kausaalisesti oudolla tavalla, jolloin teoria osoittautuisi riittämättömäksi. Kuuluisassa esimerkissään Frankfurt pohtii, että vuorikiipeilijällä saattaisi olla halu tiputtaa ystävänsä irrottamalla köydestä ja vastaava uskomus ja tämä saattaisi järkyttää vuorikiipeilijää niin, että hän vahingossa irrottaa köydestä. Kyseessä ei kuitenkaan olisi intentionaalinen teko, vaikka se täyttää Davidsonin määritelmän. Frankfurt itse päätyy kannattamaan ei-kausaalista teoriaa, jota kohtaan Davidson on esittänyt vastaesimerkin: miten teko voidaan selittää viittaamatta intention kausaaliseen rooliin tilanteissa, joissa henkilöllä on monia perusteita tehdä jokin teko? Carl Ginetin mukaan davidsonilainen selitysmalli ei kuitenkaan edellytä determinismiä. Indeterministisen version tämäntyyppisistä teorioista esittää R. Audi. Aristoteles on kannattanut tämäntyyppistä teoriaa, mutta sen kriitikoita ovat esim G. Ryle ja L. Wittgenstein.

22q4.190.jpgOn_Bullshit_Harry_G_Frankfurt_unabridged

Harry. G. Frankfurt kirjoittaa tietoteoriaa käsittelevässä bestsellerissään "hevonpaskasta", jonka hän määrittelee valehtelua vaarallisemmaksi toiminnaksi, sillä valehtelija pitää totuuden mielessään, mutta "hevonpaskaa" puhuva ei välitä totuudesta mitään. Englannin kielessä sana "bull" tarkoittaa kuitenkin härän sijasta tässä yhteydessä ennemminkin kuplaa. "Bullshit" tarkoittaa siis "paisuttelevaa valehtelua".

Volitionaaliset teoriat voivat olla yhtä hyvin kausaalisia tai ei-kausaalisia. O´Saughnessyn mukaan volitiot eli tahdon aktit ovat yrittämisen kaltaisia mentaalisia tiloja, jotka aiheuttavat ruumiin liikkeen. Yrittämisen puhdas mentaalisuus tulisi esille esimerkiksi halvaantuneiden kohdalla, mutta tätäkin ajatusta vastaan voidaan esittää vastaesimerkki, jossa henkilö yrittää suorittaa tekoa loppuun pitkään esimerkiksi jännittämällä kättään, jolloin liikettä vastaavat neurofysiologiset ilmiöt voitaisiin katsoa osaksi yrittämistä.

Agenttikausaalisissa teorioissa katsotaan, että toimijalla on kausaalista voimaa suhteessa liikkeisiinsä. Tämä teoria haluaa välttyä ongelmalta, jonka mukaan vapaus ei ole mahdollista deterministisessä maailmassa, mutta haluaa kuitenkin pitäytyä ajatuksessa kausaliteetista.Tämä teoria välttää myös ongelman, jonka mukaan intentiot tai volitiot voitaisiin käsittää teoiksi, jolloin emme lopulta edellisissä teorioissa olisi pystyneet luonnehtimaan tekoja tyydyttävällä tavalla, vaan olisimme joutuneet äärettömän regression ongelmaan. Tämän ongelman yhteydessä onkin usein puhuttu "perusteosta", jota ei ole tehty minkään toisen teon avulla.

Intentionaalisuus voidaan määritellä intentioiden tai perusteiden avulla, jotka olisivat juuri haluja, uskomuksia tai volitioita, jotka tekoon liittyvät. G. Hartmanin ja M. Bratmanin esimerkeissä henkilö kuitenkin saa teollaan aikaan jotakin mitä he eivät ole tarkoittaneet, vaikka ovat tienneet sen hyvin todennäköisesti tapahtuvan. Tämän tyyppisillä esimerkeillä molemmat tavat määritellä intentionaalisuus on asetettu kyseenalaiseksi.

Teonfilosofian pyrkimyksenä on määritellä tekoon liittyviä kysymyksiä vetoamalla viimekädessä intuitioon. Kyseessä on siis eräänlainen luonnollisen kielen filosofia, jossa filosofiaa tehdään määrittelemällä käsitteitä käytetyn kielen pohjalta. Teonfilosofian argumentit ovat hyvin hienovaraisia ja saattavat helposti vaikuttaa turhankin tarkalta käsitekikkailulta, mutta tuovat esiin myös selkeitä ongelmia, joihin määrittely-yrityksissä helposti joudutaan. Erityisesti psykologian näkökulmasta tällä on merkitystä, sillä Wittgenstein totesi psykologian olevan suuri käsitesekamelska ja itse olen vähän samoilla linjoilla.

Hyvä johdatus teonfilosofiaan on Alfred R. Melen teos The Philosophy of Action.

P.S. Mikäli löydän graduni jostain saatan vielä täydentää tätä kirjoitusta...