The Ugly Swans on Konstantin Lopushanskyn vuonna 2006 ohjaama venäläinen elokuva. Lopushansky jatkaa Tarkovskin Stalkerin jalanjäljissä uskollisesti, mutta esittää asiansa selvemmin, mitä Tarkovskin vuonna 1979 ohjaama filmi. Molemmat elokuvat perustuvat Arkadi ja Boris Strugatskin vastaaviin romaaneihin.

The Ugly Swansin päähenkilö Viktor Banev saa YK:lta tehtäväksi lähteä tutkimaan aavekaupunki Tashlinskia, joka on joutunut äkillisten luonnonvoimien armoille. Viktorilla on kuitenkin oma intrenssinsäkin tutkimukselle - hänen 12-vuotias tyttärensä käy kaupungissa lahjakkaiden oppilaiden koulua, jonka opettajat ovat "vesimiehiä"(wetters).

200px-Ugly_swans_book_cover.JPG200px-Ugly_swans_poster.jpg

Samaan aikaan kun Viktor tutustuu kaupunkiin, kouluun ja tyttäreeseensä viranomaiset suunnittelevat "vesimiesten" tuhoamista. Tashlinskin tilannetta on pyritty selittämään monilla tieteellisillä teorioilla, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy. Hirvittävän tuntematonta ja käsittämätöntä kohtaan tunnetun pelon ajamana "vesimiehet" päätetään tuhota. Tätä ennen Viktorin on pelastettava tyttärensä. Lopulta hän onnistuukin koulun oppilaiden pelastamisessa, mutta he eivät enää sopeudu "normaaliin maailmaan". 

The Ugly Swans käsittelee samaa asiaa kuin Tarkovskin Stalker, jonka jälkeen Tarkovskin piti lähteä Neuvostoliitosta. Molemmat kritisoivat modernin aikakauden kyvyttömyyttä ymmärtää tuntematonta ja "toiseutta". Stalker osoitti kritiikkinsä tietenkin neuvostohallinnon (uskonto-ym.-vastaista) politiikkaa kohtaan, mutta The Ugly Swans kuvaa sitä, että aihe on pysynyt ajankohtaisena - eikä vain Venäjällä. Molemmat elokuvat korostavat Strugatskin veljesten tieteen kritiikkiä: tiede liittoutuu hirmuhallintojen kanssa pyrkimyksessään selittää ilmiöitä ja kieltäytymällä hyväksymästä mitään tuntemattomaksi. Samalla tuntematon voidaan tuomita sairautena, kuitenkaan koskaan todella kohtaamatta sitä.

Filosofian näkökulmasta elokuvassa on yllättävän selvästi esillä adornolainen negatiivinen teologia. Erityisen selvästi tämä tulee esiin kun Viktor kuuntelee superlahjakkaiden oppilaiden radiokanavaa tai käy koulussa keskustelemassa oppilaiden kanssa, joista yksi on hänen tyttärensä. "Vesimiesten" oppilaat puhuvat muutenkin sujuvasti filosofiasta ja mainitsevat esimerkiksi Hegelin ja heidät on opettajiensa tavoin puettu munkin kaapuihin. Selkeitä raamatullisia elementtejä on uskontoviittausten lisäksi mukana muitakin: vesi ja veden päällä käveleminen. Uskonto näyttääkin olevan elokuvan "toinen" jota tiede tai yhteiskunta ei pysty ymmärtämään, vaan määrittelee sen sairaudeksi oikeuttaakseen sen hävittämisen. Samalla subjekti itse rajoittaa myös itseään ja joutuu ulkoista hallitessaan hallitsemaan myös itseään.