Tavallinen päivä tavallisessa maailmassa -

minä ulkona ja edessä lappu,

kas, matkalippu Kadoksiin!

Istun penkillä tavallisessa maailmassa -

kohta bussiin ja sillä menoksi,

outoonhassuun Kadoksiin.

Matka jatkui vain jatkumistaan,

enkä tiedä missä kulki raja tavalliseen maailmaan,

pian pääsisimme hauskaanjännään Kadoksiin – suureen kirpputoriin.

Lopulta saavuimme perille,

jo ikkunasta näin mahtavat kasat kyniä, kampoja, kelloja ja viivaimia

kun vihdoin astuimme Kadoksiin – ostamaan ja rohmuumaan.

Alhaalla pinoissa vanhimmat tavarat, päällä uudempia

kasoissa, jotka jatkuvasti laajenivat kasvamistaan

kun esineet sujahtelivat Kadoksiin.

Edempänä koiria, kissoja, leguaaneja ja ihmisiäkin

häkeissä vankina kuolleetkin,

kun olivat jääneet hukkaan.

Edessä sukupuuton partaalta lajeja silmänkantamattomiin,

sauruksia ja mammuttejakin - täältä ne kaikki voisi viedä takaisin,

pois uudestaan normaaliin maailmaan.

Vieläkin kävelin eteenpäin, kylmempään ja inhottavampaan -

portin takana vartion vieressä suuret kasat järkeä, rauhaa, sieluja, lempeyttä,

sekä niiden keskellä mittaaamaton vuori rakkautta – loistaen hiljaa valoaan.

Juoksin kauhuissani pysäkille takaisin,

mutta linja-auto oli lähtenyt ja tiekin oli poissa -

hakivat uutta autollista Kadoksista tiesi joku tokaista.

En ollut lainkaan aavistanut matkani päätä,

tai huomannut riutuneita kulkijoita kujilla häkkien vierissä kuin varjoina,

kun nyt itsekin olin jäänyt Kadoksiin – uuteen ihmeen maailmaan.