Viktor E. Franklin(1905-1997) käsitys eksistentiaalisesta tyhjiöstä on tervetullut nykyiseen uskontokeskusteluun, mutta se on valitettavasti jäänyt taka-alalle. Keskustelua uskonnon ja tieteen suhteesta hallitsee uskonnon ja luonnontieteiden välinen epäaito vastakkainasettelu, jossa ne virheellisesti asetetaan samalle viivalle, aivan kuin molemmat painisivat samassa tieteen sarjassa. Ei siis ole mikään ihme, että tiede vetää pidemmän korren. Uskonnon merkitykselle asetetaan jo alkuasetelmassa kriteerit, jotka voivat osoittaa yksin tieteen mielekkääksi.

Franklin kehittämää logoterapiaa voi varmasti pitää psykologian suuntauksena ja sille on löydettävissä myös tieteellisiä perusteluja psykologisista tapaustutkimuksista. Hänen analyysinsa länsimaisen ihmisen psyyken tilasta on mielenkiintoinen ja valoittaa samalla uskonnollisuuden asemaa nykymaailmassa. Franklin mukaan teollistuminen ja tieteen kehitys yhdessä modernin kaupunkilaiselämän kanssa on johtanut ihmisen repimiseen juuriltaan. Nämä juuret takasivat aikaisemmin jatkuvuuden ja turvallisuuden kokemuksen elämässä, mutta moderni ihminen on joutunut tilaan, jota Frankl kutsuu eksistentiaaliseksi tyhjiöksi. Tässä tyhjiössä ihminen ei näe tai koe elämälleen mitään tarkoitusta. Kyseessä on Franklin mukaan uusi moderni neuroosi.

frankl.jpg
Viktor E. Frankl

Franklin 1960-luvulla tekemien tutkimusten mukaan yli 40 prosenttia hänen opiskelijoistaan Saksassa ja 80 prosenttia Englannissa koki, ettei heidän elämällään ole mitään tarkoitusta. Vastaavat luvut ovat varmasti hyvin korkeita myös nykypäivänä ja voidaankin helposti pohtia millaisia seurauksia tällaisella ajatuksella voi olla. Franklin mukaan eksistentiaalinen tyhjiö voi johtaa muihin mielenterveydellisiin häiriöihin ja myös fyysisiin sairauksiin. Hän puhuu jopa itsemurha-alttiuden lisääntymisestä. Tämän vuoksi ei voikaan olla kysymättä kuinka paljon nykyiset sosiaaliset ongelmat esimerkiksi Suomessa johtuvat elämän tarkoituksettomuuden kokemuksesta ja mistä tämä kokemus on saanut alkunsa.

Franklin mukaan logoterapian tarkoituksena on löytää uudelleen ihmiselle hänen kadotettu elämän tarkoituksensa ja tämä tapahtuu ihmisen itsetuntemuksen kasvun kautta niin, että ihminen saa uudestaan kosketuksen piilotajuntaansa. Eksistentiaalisessa tyhjiössä elävä kuvaa elämäänsä ja itseään tyhjäksi ja turhaksi ja tämän voidaan katsoa liittyvän piilotajunnan maailman - psyykkisen energian lähteen - kieltämiseen ja unohtamiseen. Tilalle on tullut rationaalinen maailmankuva, josta kaikki piilotajuinen on kielletty sekavana ja irrationaalisena. Tieteellinen maailmankuva ja erityisesti reduktionismi toimii yhtenä vaikuttimena. Jos elämä on vain aineen funktio, miksi sillä olisi suurempaa merkitystä? Miksi ottaa ihmistä vakavasti, jos hän on vain biologis-kemiallinen kone? Logoterapia voi johtaa Franklin mukaan subjektiivisen elämän tarkoituksen uuteen löytymiseen, patoutuneen elämänvoiman uuteen virtaamiseen. Tämä kokemus saa Franklin mukaan usein henkisen tai uskonnollisiin kokemuksen muodon ja tapahtuu asiakkaassa täysin hänen omista vaikuttimistaan käsin. Kyseessä on siis tajunnan laajentuminen.

berlin2.jpg
Keskitysleirikokemuksissaan Frankl huomasi, että jopa äärimmäisissä oloissa ihminen voi sanoa "Kyllä" elämälle.

Franklin kanssa samoilla linjoilla on myös Carl Gustav Jung, joka samaistaa toisiinsa piilotajunnan ja tuonpuoleisen. Myös Pekka Sakki esittää samanlaisia ajatuksia nykyihmisen tilasta teoksessa Myytit, vietit ja minuus - Psykoanalyyttisia tutkielmia. Hänen mukaansa postmoderni ihminen kantaa sisällään ongelmallista suhdetta kaikkiin auktoriteetteihin ja siksi hänen suhteensa myös yliminään ja tiedostamattomaan on ongelmallinen. Postmoderni ihminen haluaa toteuttaa halujaan ja tunteitaan, mutta hän ei enää kysy mistä ne ovat peräisin ja ovatko ne hänen aitoja vai vääristyneitä tajunnan tilojaan. Häneltä jää huomaamatta rajoittavien auktoriteettien - Jumalan - positiivinen ja huolehtiva puoli ja seurauksena on  muunmuassa lyhytjännitteisyyttä, tarvetta nopeisiin tyydytyksenkokemuksiin ja itsetiedostuksen sekä henkisen tason laskua. Mikäli Viktor E. Frankl ja Pekka Sakki ovat oikeassa he ovat luoneet kuvauksen maallistumisen psyykkisestä rakenteesta. Franklin kuvaus on lisäksi kuvaus uskonnon elämää säilyttävästä funktiosta, sillä elämän tarkoituksellisuuden kokemus ja syvähenkinen elämä - Eino Kailaa siteeratakseni -  ovat ihmisen elämää eheyttäviä perusmotiiveja.

Finally the joyful experiencing and active living achieved victory: "This is my first springtime in God. Up to now I was deaf and blind. Now "all things are illuminated by God," and the patient was able to "experience God". "It is as if another sense had been added to the five: experiencing God, like hearing or seeing. There is no name for it. It was my therapy that led me to God. There is no longer an abyss, this being-in-God carries me and I cannot fall. Life again is wonderful, rich, and full of possibilities. When related to God, everything is bearable and filled with meaning."

- Keski-ikäisen taiteilijan kuvaus logoterapian loppuvaiheesta, Franklin esseestä Psychoterapy, Art and Religion. On keskeistä huomata, että logoterapia kieltää terapeuttia millään tavalla vaikuttamasta asiakkaan maailmankuvaan, vaan hänen on kohdattava tämä aitona omana itsenään.