Pienenä ihmetietokone Commodore 64:n aikana Enter oli vielä Return. Monet kerrat pelatessa koneella kavereiden kanssa tuli huudettua: "Paina Returnia". Oi niitä aikoja!

Filosofiassa Return-teema on elänyt jo Platonista asti(ehkä pidempäänkin), joka ajatteli, että ideoita koskeva tieto on sielullista paluuta ideoiden maailmaan, josta ihmisen sielu on alunperin kotoisin. Paluu tai muistaminen eli anamnesis on siis Platonille samaan aikaan tietoa ja aitoa eksistenssiä eli autenttisuutta. Paluu osoittaa samalla sen mitä ei aikaisemmin käsitetty valheeksi, mutta josta on autenttisuudessa vapauduttu. Vapauden teema on siis esillä jo Platonilla ja myöhemmät antiikin filosofit kehittivät sitä edelleen pidemmälle. Näistä toimivat esimerkkeinä stoalaiset ja epikurolaiset, mutta yleinen teema antiikin filosofiassa on, että aito paluu on mahdollista vain tiedon avulla.

Kristinusko voidaankin nähdä antiikin filosofiana, jossa paluun ajatus toistuu samassa mielessä kuin Platonilla tai monilla muilla antiikin filosofeilla. Ihmisen autenttinen eksistenssi on mahdollista vain suhteessa aitoon ja todelliseen. Kristinuskossa tämä aito on samalla tavalla yliaistillista kuin Platonin ideamaailma, mutta eroaa siinä mielessä siitä, ettei ihmisen katsota voivan saada siitä tietoa, vaan kaikki sitä koskeva tieto on epävarmaa ja ainoastaan Aidon Itsensä ihmiseen vuodattamaa. Ihmiseltä tämän tiedon saaminen edellyttää sen arvon mukaista puhtautta ja voidaankin ajatella, että tämä tieto on dialektista tietoa omasta "saastaisuudesta" ja sen edellyttämästä "puhtaudesta".

Subjektivismia filosofiassa kauhistellaan juuri siksi, että siinä ihmisen oman "saastaisuuden" katsotaan muuttuvan koko todellisuudeksi. Objektiivisuutta taas on kammottava sen vuoksi, että se voi paljastua vain projisoiduksi subjektiivisuudeksi. Koska nykyinen filosofia elää äärimmäisessä skeptisyydessä aidon ja autenttisen suhteen on paluusta tullut arkaa ja varovaista. Tai sitten aito käsitetään joksikin niin alhaiseksi, ettei sinne ole syytä palata. Tämä on ehkä jo eräänlaista paluuta tai ainakin pidättäytymistä paluusta epäaitoon.

Koska "valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti" on mahdollista säilyä turmeltumattomana vain pysymällä alamaisena. Kristinuskossa tämä tarkoittaa nöyryyttä. Vain äärimmäisen nöyrä voi säilyä turmeltumattomana. Tämän vuoksi tiede on aina vaarassa turmeltua. Aito nöyryys ei kuitenkaan voi milloinkaan olla "tarpeeksi nöyrää".

new-jerusalem-flag.jpg

Tuonne voi siis esim. palata, mutta aiheesta löytyy kappalekin, jonka voi kuunnella ja katsella linkistä:

Return

Waves in low tide
Sounds of the night
And my memories echo:
"Back again!"
Stranger that I am
In my own land
Where noone will
Remember my name

When you hear me calling
Will you be there?
When you see me falling
Will you be there?

Time was the force
Brought me back on course
In the darkness
Distant fires on a strand
Time is my disguise
Against hostile seeking eyes
And the waves wipe out
My footprints in the sand

When you hear me calling ...

Now my time has come
Return into the sun
Cause I've always been
Searching for you
If I win, if I loose
No charge, no excuse
All my wandering made sure:
"My aims are true!"

When you hear me calling ..