Maailmalla on jälleen tapahtunut paljon. Ahtisaari sai nobelin. Sofi Oksanen sai Finlandiansa, pääsi linnanjuhliin ja postikin jätti hänet Suomeen. Itsenäisyyspäivänä huomiotani kiinnitti lähinnä se, että Tuntematon näytettiin vasta illalla. En katsonut, mutta aamupäivällä olisin voinut. Lamauutiset pitävät suomalaisia kauhun tasapainossa. Nuoriso mellakoi Kreikassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Kaikki tämä on mennyt minulta enemmän tai vähemmän ohi. Olen ajatellut itse pitäytyä siinä, mikä on omalla vastuullani. Sen verran on laiskottanut viime aikoina ja blogiinkin kirjoittaminen on jäänyt.

Minua on mietityttänyt äitini ehdottama ekojoulu. Tarkoitus olisi tänä jouluna hommata vain sellaisia lahjoja, jotka ovat luontoystävällisiä tai ainakin paikallisesti tuotettuja. Kun sitten olin katselemassa tällaisia lahjoja huomasin, että idea on todella hieno. Kerrankin minulle tuli sellainen olo, että voin itse vaikuttaa johonkin. Eli rahani eivät vain katoa kasvottomille markkinavoimille, vaan ne saa joku ihminen, joka asuu tuossa jossakin aivan kulman takana. Mielikuva tästä vaikuttamisesta omaan lähiympäristöön teki minut kyllä tyytyväiseksi. En väitä ettemmekö muutenkin vaikuttaisi maailmaan laajemminkin, mutta vaikutukset ovat niin hajallaan, ettemme oikein huomaa tai ymmärrä toimintamme vaikutusta. Kun kaikki tapahtuu lähellä homman tajuaa paljon paremmin. Yksittäinen ihminenkin voi siis todella vaikuttaa. Suosittelen.

grr.gif
(Laskemista hulluuden partaalla - tällä kertaa urheilussa)

Huomiotani on vienyt paljon seuraavat kaksi sitaattia teoksessa Tiede ja maailmantulkinta. Aluksi kognitiivisen neurotieteilijä Revonsuon ajatus:

"Jos tajunta on evoluution ja aivosähköisten toimintojen synnyttämä biologinen virtuaalimaailma aivojen sisällä, niin jokainen meistä elää elämäänsä vain henkilökohtaisen "lumetodellisuutensa" kautta".

Sitten fyysikko (teoreettinen fysiikka) Iiro Viljan ajatus:

"Toisaalta ei ole olemassa vain yhtä teoriaa, yhtä kuvausta tai mallia maailmamme todellisuudesta, joka on sopusoinnussa havaintojemme kanssa, vaan valinnanvaraa riittää... Silti on ilmeistä, että henkilökohtaiset mieltymykset, ennakko-oletukset ja –asenteet määräävät mitä ja miten halutaan tutkia. Maailmankuvalla on merkitystä".


Näyttää siis siltä, että tiede ei pelkästään tutki maailmaa ja luo tieteellistä maailmankuvaa. Tutkijat ovat etukäteen maailmankuvallaan vaikuttamassa siihen millaiselta maailma heidän tieteessään tulee vaikuttamaan. Olen käsitellyt tässä blogissa muutamaankin otteeseen kognitiivisen uskontotieteen juttuja. Revonsuon ajatuksella on tässä varmasti sanottavansa. Toisin kuin Ilkka Pyysiäinen usein on kirjoittanut, Revonsuon mukaan tieteessä voi olla kysymyksiä, joita ei koskaan pystytä selvittämään tieteen keinoin. Mikäli kognitiivisessa uskontotieteessä kognitiot halutaan palauttaa lopulta aivotoimintaan, kyseessä ei ole ainakaan Revonsuon mukaan tieteellinen, vaan maailmankuvaan liittyvä väite. Tieteellisen ajan tieteellinen maailmankuva ei siis aina tiedemiestenkään mielestä pohjaudu tieteelliseen tietoon, eikä ehkä voi milloinkaan pohjautuakaan. Eli sellaista...