Vartija-lehti (Ihminen-Uskonto-Yhteiskunta, 2/2010) julkaisi mielenkiintoisia artikkeleita uskonnonfilosofian ja tieteenfilosofian alueelta. Emergenssin ja mielenfilosofian näkökulmasta mielenkiintoinen oli erityisesti Kullervo Raunion artikkeli Muuan keskustelu Jumalasta ja kvanttifysiikasta. Raunio esittelee parin vuosikymmenen takaista Ilkka Niiniluodon ja K.V. Laurikaisen välistä keskustelua hiukkasfysiikan indeterministisyyden merkityksestä maailmankuvamme kannalta. Laurikainen on teoksissaan esittänyt, että kvanttifysiikan indeterministisyys antaa mahdollisuuden puolustaa Jumalan olemassaoloa myös tieteen näkökulmasta.

Ilkka Niiniluoto kritisoi Laurikaisen näkemystä ja katsoo, ettei periaatteesta:

(P1) "Täydellisin kvanttimekaniikkaa laajentava tosi teoria on indeterministinen"

ja siitä seuraavasta periaatteesta:

(P2) "On olemassa tapahtumia, joilla ei ole deterministä syytä"

voi päätyä Laurikaisen näkemykseen:

(JP) "Yksityisillä tapahtumilla on yliluonnollinen, irrationaaliseen tekijään liittyvä syy".

P1 ja P2 eivät siis Niiniluodon mukaan johda Laurikaisen johtopäätökseen.

Laurikainen vastaa Niiniluodolle, ettei hän tarkoita irrationaalisella tekijällä välttämättä Jumalaa, vaan sitä että kvanttifysiikan tilastollisuus johtaa siihen, ettei yksittäistapausten syitä pystytä selvittämään. Jokin yksittäistapaus voi poiketa paljonkin keskimääräisistä kvanttifysiikan tapahtumista, eikä tätä poikkeamaa voida selittää lopullisesti. Niiniluoto syyttää Laurikaista siitä, että tämä ajattelisi näiden yksittäistapaustenkin taustalla olevan jonkinlaisen selityksen, jota vain ei voida löytää. Laurikainen olisi siis metafyysinen deterministi vaikka samalla hän kannattaa indeterminismiä. 

Laurikainen nimittää yksittäistapausten taustalla vaikuttavia tekijöitä mm. "tahdoksi", mikä tekee Niiniluodon kritiikin varmasti oikeutetuksi. Raunio pyrkii tulkitsemaan Laurikaista nyt sitten uudella tavalla. Hän pyrkii tulkitsemaan Laurikaista niin, ettei häntä voitaisi syyttää metafyysisestä determinismistä indeterministisessä kvanttimaailmassa:

"Voidaan ajatella - ja kvanttimekaniikan mukaan on pakko ajatella - että "luonto arpoo" satunnaislukujen "taulukon" mukaisesti yksittäistapaukset".

ilkka_niiniluoto.jpgeinstein.jpg

Niiniluoto kritisoi Laurikaisen ajattelua oikeutetusti siitä samasta, mistä Einsteinin ajattelua kritisoitiin - metafyysisestä determisnismistä. Raunion mukaan Laurikaisen ajattelu voidaan kuitenkin tulkita myös indeterministisesti.

Metafyysinen determinismi tulkitsisi tämän niin, että "luonto" poimisi satunnaisluvut sellaisesta "taulukosta", joka olisi lukkoon lyöty ja muuttumaton. Tätä taulukkoa ihminen ei kuitenkaan pystyisi saamaan tietoonsa, minkä vuoksi maailma näyttäisi indeterministiseltä vaikka se olisi deterministinen eli taulukon määrämää. Tilanteen indeterministinen tulkinta puolestaan tarkoittaisi, että Jokin Tekijä muuttaisi tätä "luonnon arpajaisten" kulkua heittämällä mukaan sellaisen satunnaisluvun, joka tuottaisi määrätyn yksittäistapauksen, nimittäin sen, jota tämä Jokin Tekijä "tahtoisi". Tätä poikkeavaa tekijää ei voitaisi saada tieteen avulla selville, mikä tekisi siitä "irrationaalisen". Tällainen ajattelu ei kuitenkaan olisi metafyysistä determinismiä, josta Niiniluoto Laurikaista oikeutetusti syytti. 

Voidaan kuitenkin kysyä miten tässä tilanteessa deterministisyys ja indeterministisyys on todennettavissa, koska ihmisellä ei voi olla tietoa kyseisestä "taulukosta"? Tämän vuoksi hänellä ei voi olla tietoa siitäkään milloin jokin tapahtuma on "taulukon" ulkopuolinen. Kyse onkin metafyysisestä mahdollisuudesta.

 1980b.JPG

Niiniluodon ja Laurikaisen debatti oli aikaansa edellä, sillä vastaava lähti käyntiin Raunion mukaan vasta muutaman kymmenen vuoden jälkeen muualla. Kvanttifysiikan tämänpäiväinen tutkimus on kuitenkin tuonut vielä lisää lusikoita soppaan. Ns. lomittumisen ilmiö pakottaa hyväksymään ei-lokaalisen eli paikkaan sijoittumattoman vaikutuksen kvanttisysteemien välillä. Anton Zeilingerin tutkimuksissa on osoitettu, että vaikuttamalla yhteen kvanttisysteemiin yhdessä paikassa voidaan saada aikaan ehdottoman saman aikainen muutos toisessa kvanttisysteemissä monen sadan kilometrin päässä. Etäisyydellä ei ole teoreettista rajaa ja vastaavaa koetta ollaan suunnittelemassa Maan ja Marsin välille. Tämä on johtanut käytännössä siihen, että monet fyysikot ovat hylänneet aineen ja energian todellisuuden perustana ja lähteneet puhumaan todellisuuden perustasta "aktiivisena informaationa".

Näkemys "aktiivisesta informaatiosta" todellisuuden perustana on emergentismin vastainen, sillä emergentismissä peruslähtökohtana on se, että materia jäsentyy ylemmillä tasoilla uudenlaisiksi prosesseiksi ja ilmiöiksi. Teoria "aktiivisesta informaatiosta" kuitenkin osoittaisi, että materia ei toimi todellisuuden perustana, josta muut ilmiöt emergoituisivat. Materia on "aktiivisen informaation" yksi ilmentymä esimerkiksi "tajuntojen" tai "mielien" rinnalla. Raunio vihjaa tietenkin vahvasti siihen suuntaan, että "aktiivinen informaatio" voidaan nimetä myös uskonnollisin käsittein. 

Oma näkemykseni asiasta on varovaisen myönteinen, sillä panpsykismi on mielestäni tällä hetkellä yksinkertaisin teoria, jossa ei tarvitse olettaa mitään "emergoitumisia". Teoria "aktiivisesta informaatiosta" olisi siis panpsykistinen. Muuten en tietenkään voi ottaa asiaan juuri enempää kantaa, sillä en ole fysiikan asiantuntija.

Samassa lehdessä kuuluisa suomalainen ateisti Ilkka Pyysiäinen esittää kuitenkin täysin saman ajatuksen mitä itse esitin Kari Enqvistin ajattelusta. Pyysiäinen on monessa suhteessa samaa mieltä Enqvistin kanssa, mutta hän kirjoittaa myös seuraavasti:

"Enqvist menee mielestäni liian pitkälle pohtiessaan, onko uskonto "eräänlainen mielen tauti" ja sellaisena jopa hoidettavissa oleva. Toki tämä on mahdollista, mutta periaatteessa on myös mahdollista, että meiltä uskonnottomilta puuttuu jokin kytkentä aivoissa, joka "normaaleilla" ihmisillä on? Kumpaa siis pitäisi hoitaa".

Ainakin osa ateisteista on selvästi tässä kysymyksessä moraalisella tasolla. Ihmisten "hoitaminen" ideologisista syistä kun ei vaikuta kovin moraaliselta. Pisteet tästä Ilkka Pyysiäiselle!