Psykiatri ja psykoanalyytikko George E. Vaillant Harwardin yliopistosta osallistuu uudella teoksellaan Hengellisyyden evoluutio - Uskon tieteellinen puolustus uskonnon merkitystä koskevaan keskusteluun. Hän on aiemmin tehnyt psykologista tutkimusta aikuisuuden persoonallisuuden kehityksestä, kuten egon kehittymisestä esimerkiksi teoksessaan "Aging Well". Hän on tutkinut myös onnellisuutta, mutta erityisen tunnettu hän on addiktioiden tutkimuksesta. Nyt hän ottaa kantaa uskonnon merkitykseen psykologisen tutkimuksen näkökulmasta.

hengellisyydenevoluutio.jpg379313-450.jpg

Vaillantin motivaatio uskonnon psykologisen merkityksen puolustamiseen lähtee kahdesta suunnasta. Ensinnäkin hän on toiminut aktiivisesti alkoholistien hyväksi AA-liikkeessä U.S.A:ssa. Hänen mukaansa alkoholismista paraneminen on usein "hengellinen kokemus" ja AA-liike on "hengellinen yhteisö", joten hengellisyyden korostaminen psykologisesta näkökulmasta on luontevaa. Toiseksi Vaillant kuuluu ns. positiivisen psykologian liikkeeseen Pennsylvanian yliopistossa. Positiivisen psykologian tarkoituksena on tutkia ihmisen voimavaroja ja vahvoja puolia ja hengellisyys on yksi näistä. Positiivinen psykologia keskittyy siis psyykkisesti suhteellisen hyväkuntoisen ihmisen persoonallisuuden kehitykseen. Vaillant katsookin, että evoluution aikana ihminen on kehittynyt hengelliseksi ihmiseksi ja tämän vuoksi uskonnolla on edelleen positiivinen paikkansa ihmisen elämässä. Hän kuitenkin erottaa hengellisyyden kirkollisesta toiminnasta ja dogmaattisesta uskonnosta. 

Hengellisyys ja uskonnollisuus dogmaattisessa mielessä eroavat toisistaan Vaillantin mukaan neurologisella tasolla, sillä niistä huolehtivat eri aivoalueet. Hengellisyydessä on kyse positiivisista tunteista kuten rakkaudesta, uskosta, toivosta, ilosta, anteeksiannosta ja mystisestä kokemuksesta. Nämä syntyvät Vaillantin mukaan limbisessä järjestelmässä ja ovat evoluution tulosta. Positiiviset tunteet ovat hänen mukaansa auttaneet lasten kasvattamisessa ja sosiaalisissa suhteissa, mikä on edistänyt niiden evoluutiota. Evoluutiosta huolimatta Vaillant ei kuitenkaan tyrmää puhetta Jumalasta merkityksettömäksi. Hengellisyyden Vaillant määritteleekin mystisen kokemuksen lisäksi "positiivisten tunteiden liimaksi, joka sitoo ihmisiä yhteen".

Vaillantin teos on tieteellinen vastaus uskontokriitikoille, jotka ovat heittäneet lapsen menemään pesuveden mukana. Onkin suuri sääli, että uskontokriitikot kannustavat unohtamaan hengellisyyden eli yhden ihmisen positiivisimmista psyykkisistä ilmiöistä. Tällainen menetys näkyy koko kulttuurin tasolla.