Olen jo jonkin aikaa ollut hyvin kiinnostunut tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta ja uskonnon- sekä tieteenfilosofisten pohdintojen myötä olen alkanut kaivata "tieteen ja uskonnon välistä ekumeniaa".

Ekumenia tarkoittaa teologisissa yhteyksissä kirkkojen lähentymistä suhteessa toisiinsa. Viimeisenä tarkoituksena on tietenkin pidetty kaikkien kirkkojen yhtymistä yhdeksi kirkoksi, "koska Kristus perusti vain yhden kirkon", mutta käytännössä tällaisesta tavoitteesta on luovuttu, sillä kirkkojen eroavaisuudet ovat suuria. Tästä huolimatta ekumeniaa tehdään yhteiseltä arvopohjalta. Samantyyppistä keskustelua käydään myös uskontojen välillä "uskontojen välisessä dialogissa". Tämän taustalla on Maailmanuskontojen Parlamentin eri uskontojen yhteinen eettinen julistus ja tavoite rauhaan.

Uskonnon ja tieteen suhteelle tulisi asettaa samanlaiset päämäärät, sillä meillä on vain yksi maailma, luonto ja elämä. Uskonnon ja tieteen edustajien tulisi löytää omista arvomaailmoistaan ne arvot, joiden pohjalta ne voisivat käydä yhteiseen keskusteluun yhteisesti sovitulta arvopohjalta käsin, kohti yhteisesti sovittua tavoitetilaa. Tämä olisi erityisen tärkeää nykyaikana kansainvälisen poliittisen rauhan(uskonnollinen vs. maallistunut maailma) ja ekologian vuoksi. Tällaisella työllä olisi myös kulttuurista merkitystä, sillä se korostaisi ihmisen moraalisen vastuullisuuden merkitystä "opillisten kysymysten" sijaan ja asettaisi kulttuurisen standardin, joista käsin voitaisiin arvioida yhtä hyvin tieteellistä kuin uskonnollistakin toimintaa ja erilaisten elämäntapojen moraalia. Voidaankin ajatella, että nykyiset voimat tulisi uskontojen ja tieteen alueella käyttää aikamme suurimpien ja vakavimpien ongelmien ratkaisemiseen sen sijaan, että käydään turhaa "taistelua ihmisten sieluista". 

earthrise-b.jpg

Aihe on erittäin haastava, mutta pitäisin tällaisen keskustelun onnistumista yhtenä osoituksena ihmisen järkevyydestä. Toivoa tällaisesta keskustelusta tuo se, että eri kirkot ja uskonnot ovat sellaisen jo aloittaneet. Kaksi sen keskeisintä arvoperustaa tuli jo mainittua: pyrkimys rauhaan ja ihmisen ja luonnon tasapainoon. Kaikista keskustelua ohjaavista arvoista tulisi kuitenkin sopia itse keskustelussa, mutta selvää on tietenkin se, että keskustelijoiden on pystyttävä kunnioittamaan toisiaan ja tarkastelemaan omia ja keskustelukumppanin näkemyksiä rakentavassa hengessä. Kannustinta tällaiseen ne voisivat etsiä aluksi omasta historiastaan ja sellaista varmasti löytyisi. Tämä edellyttää varmasti tietynlaista paradigman muutosta myös laajemmassa keskustelussa uskonnon ja tieteen suhteesta - erojen sijaan voi korostaa myös yhteneväisyyksiä. Merkittävin kysymys on tietenkin se, kuinka tärkeänä kaikkien ihmisten yhteistä ponnistelua aikamme haastavimpien moraalisten kysymysten ratkaisemisessa pidetään.