Osa: 1...

Monet tutkijat ovat Immanuel Kantin kanssa yhtä mieltä siitä, ettei mystisiä kokemuksia voi osoittaa todeksi tai epätodeksi millään rationaalisella tai tieteellisellä metodilla. Tämä on myös länsimaiseen kristilliseen mystiikkaan itseensä sisäänladattu käsitys. Mystikot eivät väitä pystyvänsä todistamaan näkemyksiään objektiivisesti tosiksi. Monet tutkijat  - kuten William James tai W. P. Alston - puolestaan ajattelevat, ettei mystikkojen kokemuksia voi osoittaa senkoommin epätosiksikaan. Kantin suhtautuminen Swedenborgin mystiikkaan Dreams -teoksessa jää tästä huolimatta ristiriitaiseksi. Vaikka hän kunnioittaa Swedenborgia ja vaikka hänellä on vain Swedenborgin käsityksiä tukevaa evidenssiä käytössään, hän on yhtä hyvin passittamassa mystikoita mielisairaalaan ja väittämässä, että nämä ovat vähintäänkin puoliksi hulluja. Stephen Palmquistin mukaan Kant haluaa ehkä suojella mainettaan filosofina, mutta miksi hän sitten ylipäätään ottaa asiaan kantaa? Miksi hän ei pysy hiljaa ja vaikene koko asiasta? Onko taustalla Rouva Knobloch ja Kantin suhde häneen?

Palmquistin mukaan Swedenborgin mystiikka on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla Kantin filosofiaan. Itselleni Swedenborgin lukeminen oli muutamia vuosia sitten lähes kauhistuttava kokemus. Harvalla on niin järkyttävää ja luotaantyöntävää oppia ihmisen tulevaisuudesta kuin Swedenborgilla. Hän oli vankasti sitä mieltä, että ihminen joutuu kuolemansa jälkeen maksamaan jokaisesta väärästä teostaan kovan hinnan. Hän kuvailee helvettiä ja taivasta tavalla, joka ei jätä kylmäksi, vaan kauhistuttaa tavalla, jolle Dante ei vedä lainkaan vertoja. Vastaavantapaista löytyy ehkä vain Tiibettiläisestä kuolleiden kirjasta. Swedenborg katsoikin Lutherin luopuneen yksin armosta, yksin uskosta -opistaan kuolemansa jälkeen. Tästä hän sanoi saaneensa tiedon tavattuaan Lutherin sielun ekstaattisella matkallaan. Kenenkään ei siis ole vaikea ymmärtää, miksi Kantilla on vaikeuksia sulattaa Swedenborgin oppia, vaikka todisteet puhuvat puolestaan. Kant ei löytänyt jälkeäkään huijauksesta tapauksessa, jossa Swedenborgiin otti yhteyttä erään edesmenneen Hollannin lähettilään kreivi de Martelinnen vaimo ja pyysi tätä etsimään kuitin hopea-astiaston maksusta, koska kultakauppias peri saataviaan. Vaimo ei ollut löytänyt kuittia, mutta Swedenborg kertoi saaneensa yhteyden kuolleen kreivi de Martevillen sieluun, joka oli kertonut, että kuitti löytyy erään kaapin salalokerosta, joka oli tarkoitettu diplomaattista kirjeenvaihtoa varten. Tarinan mukaan kuitti löytyi juuri tästä kätköstä seitsemän kuukautta kreivin kuoleman jälkeen. Itse löytö tapahtui kolme päivää sen jälkeen kun Swedenborg sai asian tehtäväkseen.

29a.jpginflux1.gif
Swedenborgin  kausaliteettioppi ja yksi esitys Arcana Coelistian maailmankuvasta.

Kant väittää itse Dreams -teoksessaan, ettei Swedenborg ole vaikuttanut hänen ajatteluunsa, mutta heti julkaisua seuranneina vuosina Kant lanseeraa filosofisen järjestelmänsä originellin peruskiven nimittäin Kopernikaanisen periaatteensa, jonka mukaan kokemuksen objektiivisuus perustuu mielen apriorisille havainnon periaatteille. Humen ja Wolffin lisäksi selittäviä tekijöitä on Palmquistin mukaan etsittävä myös Swedenborgista. Kantin ja Swedenborgin yhtäläisyydet ovat hänen mukaansa moninaisia:  Kant  lainaa  hänen mukaansa olion sisäisen merkityksen  käsitteen suoraan  Swedenborgilta, mutta ei johda sitä mystisistä kokemuksista vaan käytännöllisen järjen postulaateista. Palmquistin mukaan Kant tekee samalla tavoin transendentaalisen egonsa kanssa, jonka tehtävänä on taata se, että subjekti tunnistaa kokemuksensa omiksi kokemuksikseen. Tämän hän lainaa Swedenborgin spirituaalisen egon käsitteestä. Lopulta Kant sijoittaakin uskonnon ja moraalin olioiden sinänsä maailmaan, joka on havaintojen eli fenomenaalisen maailman takana oleva noumenaalinen maailma. Tämän voi katsoa vastaavan Swedenborgin vastaavuusteoriaa, jonka mukaan jokaista tämänpuoleista asiaa ja tekoa vastaa jokin tuonpuoleinen spirituaalinen asia tai toiminto.

"Mikään ei eksistoi tai subsistoi kuin spirituaalisessa alkuperässään tai sen vuoksi."
"Luonto vain piilottaa sen, mikä on henkistä."

david-hume.jpgChristian_Wolff.jpg
David Hume ja Christian Wolff

David Humen vaikutus Kantin filosofiaan voidaan nähdä Palmquistin mukaan erityisesti Kantin kausaliteettiopissa syystä ja vaikutuksesta. Kopernikaaniselle periaatteelle ei voi kuitenkaan nähdä tällaista alkuperää, sillä Humen tekstit eivät sisällä sentapaisia ajatuksia. Tämän vuoksi Palmquistin mukaan on käännettävä pää Swedenborgin vaikutukseen. Palmquistin mukaan myös ajoitus täsmää. Kantin voidaan katsoa heränneen dogmaattisesta unesta kriittisyyteen joskus vuosien 1766-68 välillä, jolloin hän perehtyi myös Swedenborgin kahdeksanosaiseen Arcana Coelistiaan. Humen vaikutus selittäisi Palmquistin mukaan vain osan Kantin filosofisesta kehityksestä, kun taas Swedenborgin vaikutus selittäisi enemmän. Rouva Knobloch puolestaan voidaan varmasti unohtaa.

Kanttutkijat Du Prel ja Vaihinger katsovat, että Kant suhtautui lopulta hyvin myönteisesti Swedenborgin mystiikkaan. Heidän mukaansa Kant hyväksyi tuonpuoleisen henkimaailman olemassaolon ja piti monia mystisiä kokemuksia oikeutettuina ja hylkäsi ne vain silloin kun katseli asiaa oman tietoteoreettisen järjestelmänsä kautta. Oli miten oli, Vaihingerin mukaan Kant suhtautui lopulta kriittisesti mystismiin  vain toimintana, mutta ei niinkään mystiikan oppiin ja hänen voitaisiinkin katsoa kannattavan eräänlaista kriittistä mystismiä. Swedenborgin vaikutus moniin muihin hänen aikalaisiinsa ja myös hänen jälkeensä vaikuttaneisiin on muuten ollut erittäin merkittävä. Swedenborgin ihailijoihin kuuluvat yhtä hyvin Goethe, Balzac, Dostojevski, Strindberg, Sibelius kuin Kivikin.      

"Swedenborgin teokset ovat mittaamattoman laajat ja hän on antanut vastauksen kaikkiin kysymyksiin, kuinka kiperiä ne sitten ovat olleetkin" - August Strindberg