Matthew Fox - dominikaanioppinut - esittää teoksessaan The Coming of The Cosmic Christ(1988) hahmotelman modernista mystiikasta, jonka keskeinen kantava idea on idea "kosmisesta Kristuksesta". Hän tarkoittaa tällä historialliseen Jeesukseen pohjautuvaa universaalista ja kosmista kristuskäsitystä, joka näkyy vielä Raamatussa, mutta on valistuksen myötä kadonnut länsimaisesta teologiasta. Nykyään kosminen Kristus tulee esiin erityisesti alkuperäiskansojen kristillisissä rituaaleissa, mutta länsimainen perinne ja teologia on hänen mukaansa valistuksen myötä muuttunut antroposentriseksi.

Antroposentrisen teologian vuoksi länsimainen kirkko on unohtanut perinteeseensä kuuluvan mystiikan ja muuttanut rituaalitoimintansa vain ihmiskeskeiseksi. Tällöin myös yhteys pyhään, luotuun Äiti maahan ja muuhun luomakuntaan on menetetty. Kosminen kristus edustaa Matthew Foxille juuri uutta yhteyttä koko pyhään universumiin. Samalla se edustaa myös yhteyttä ihmisiin ja eläimiin. Ihmisten kohdalla Foxin ajattelu liittyy radikaaliin ekumeniaan, jossa ajatellaan kosmisen Kristuksen eli Viisauden tai Sophian ilmenevän kaikissa uskonnoissa ja niiden opillisessa perinteessä. Kun länsimainen teologia hänen mukaansa tunnistaa mystiikan juurensa se pystyy lopulta keskusteluyhteyteen myös muiden uskontojen kanssa. Valistuksen perinne on kuitenkin tuhonnut mystiikan tradition, mikä on vaikeuttanut muiden kulttuurien kohtaamista. Uusi yhteys ihmisiin edellyttää myös uutta sukupuolien välistä tasa-arvoa. Yhteys universumiin tarkoittaa myös luonnon vaalimista ja ehdotonta luonnonsuojelua. Foxin ajattelua voisi pitää siis myös ekoteologiana. Hänen ajattelussaan  keskeinen lähtökohta on ajatus luomisesta,  jonka kautta luonto ja koko universumi saa ehdottoman ja pyhän arvonsa, joka koetaan mystiikan - aistien sulkemisen ja sanattoman mysteerin - kautta. Ihminen on myös osa pyhää Luontoa.

Matthew Fox tukeutuu vahvasti keskiaikaiseen kristilliseen mystiikan traditioon, mutta hänen mukaansa hänellä on erityisesti sanottavaa myös protestanteille, sillä heiltä selkeiten puuttuu yhteys mystiikan traditioon. Kosminen kristus on hänelle kuitenkin läsnä kaikissa kirkoissa, mutta protestanttinen mystiikka ei ehkä ole luonteeltaan kosmista Foxin tarkoittamassa mielessä. Foxia ei kuitenkaan voi syyttää helposti subjektivismista, sillä hän tukeutuu pitkään traditioon. Hänen teemansa näyttää vievän hänet myös kauas asketismista, josta mystiikkaa usein on kritisoitu. Lisäksi hän väittää näkemyksensä olevan sopusoinnussa Raamatun kanssa(spirituaalinen tulkinta). Toisaalta hänen ajattelunsa sisältää yhteiskunnallisen viestin, mutta tämä teema pohjautuu kuitenkin ihmisyksilön ja kirkon hengelliseen muutokseen antroposentrismistä mystiseen universalismiin.

Matthew Foxin kritiikki kirkkoa kohtaan ei kuitenkaan täysin vaikuta aiheelliselta. Voidaan ajatella, että protestanttisessakin kirkossa on jo nyt valmiuksia esimerkiksi luonnon pyhittämiseen, mikäli niitä vain käytetään. Foxin näkemys - kuten kaikki näkemykset - on myös sidottu omaan näkökulmaansa ja sitä kautta se jättää monia eksegeettisiä teemoja käsittelemättä. Ekumenian teema Foxilla kaipaa myös selvennystä: voidaanko sanoa, että kaikkien uskontojen mystiikoilla on sama pohja? Edellyttääkö Fox tätä vai riittääkö hänelle vain pohja keskustelulle? Foxin mystiikka on ajankohtainen puheenvuoro, mutta herättää uusia kysymyksiä, kuten mikä tahansa teologia.

- perustuu tekstiin: The Thoroughly Modern Mysticism of Matthew Fox/ Wayne G. Boulton