Viime maanantaina tuhatpäinen joukko lukiolaisia pakersi jälleen ylioppilastutkinnon reealikokeen kanssa. Inhimillisten tarpeiden välissä he ehtivät myös kirjoitella ja joukosta vähän alle kymmenen prosenttia pakersi ev.lut. uskonnon kanssa. Kokeen(pdf) kysymykset olivat tällä kertaa selkeitä ja keskeisiä uskonnon aiheita, joita tunneilla on käänetty suuntaan ja toiseen.  Mukavaa oli, että koe edellytti Jumalakuvan ja eettisten kysymysten kriittistä pohdintaa tavalla, johon toivoisi uskontoa käsitteleviin keskusteluihin osallistuvan  pystyvän. Verrattuna filosofiaan ja psykologiaan pidän uskontoa vaikeimpana aineena, sillä se haastaa ihmisen ajattelun pohjiaan myöten.

Minua kiinnosti tehtävä numero seitsemän, jossa pyydettiin analysoimaan vuoden 2007 tilastoja suomalaisten uskonnollisuudesta. Kristittyinä itseään piti noin 68 prosenttia, luterilaisina 51, uskovina 31 ja uskovaisina noin 15 prosenttia. Tulos kertoo uskontoa koskevan tiedon puutteesta ja ihmisten stereotypioista, sillä muuten se ei olisi näin ristiriitainen. Kristittyjä on tietenkin muitakin kuin luterilaisia, mutta luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 80 prosenttia suomalaisista, samalla kun paljon harvempi kuvailee itseään luterilaisiksi. Ajatukseen luterilaisuudesta on aina liitetty kiinteästi ajatus uskosta, mistä tutkimustulos ei kuitenkaan enää kerro. Vaikuttaa siltä kuin tutkimukseen osallistuneilta todella puuttuisi tieto luterilaisuuden perusperiaatteista. He sanovat olevansa luterilaisia jollakin muulla perusteella, joita voi sitten vain arvailla. Kun tämä ajatus liitetään siihen, että hyvin harva näyttää olevansa selkeästi ateistikaan voidaan kysyä aiheellisesti, että keitä suomalaiset sitten oikein ovat? Minusta vaikuttaa siltä, että monien täytyy olla hyvin epätietoisia maailmankuvastaan ja uskonnollisesta identiteestään tai minäkäsityksestään tällä alueella. Toisaalta tämä ei ole ihme. Kouluaikojen jälkeen uskonnon opetuksen "saarnat" varmasti unohtuvat, eikä asiaan törmää kuin lehtien palstoilla tai julkisuuden sensaationhakuisessa ilmapiirissä. Tieto asiasta on kaivettava itse esiin tuntemattomista pimennoista, mihin harva on valmis. Toisaalta monet  epäjohdonmukaisista näyttävät myös ymmärtävän tämän, sillä en osaa sanoa -vastausten määrä oli suuri (n. 20%).

- Kuka Sinä olet?
- Ai minäkö? En minä vaan tiedä...

Edelläkävijöiden aalloissa minun oli helppo lisätä blogilaatikko. Sitä sitten vain täyttelemään... Ja uusi taustaväri on valkoinen, millä en tiedosta olevan mitään erityistä symbolista tai edes freudilaista merkitystä. Homma meni siis kalpeaksi.