Helsingin sanomien artikkelisarja kummitustaloista on ollut mielenkiintoinen. Heinäkuun 20. päivän numero kertoo Törnävän kartanossa kummittelevasta venäläisestä upseerista, joka oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Seuraavan sunnuntain numero puolestaan kertoo Saariselällä hirsimökissä kummittelevasta miehestä, joka oli haudattu mökin lattian alle ja sitä seuraavan sunnuntain numero kertoo puolestaan Hugo Salmelasta, punaisten päälliköstä, joka kummittelee Tampereella Pyynikintiellä, entisessä punaisten komentomajassa. Kertomukset ovat täynnä kummitusjutun merkkejä: katoavia askeleita, erikoisia ääniä, itsestään syttyviä valoja, itsestään liikkuvia hissejä ja hallusinaatioita, mutta merkittävin kaikista on pelko jotakin epämääräistä ja tuntematonta kohtaan. Kummitukset käsitetään siis jollakin tavalla fyysisiksi olennoiksi(ektoplasmateoria), jotka pystyvät aikaansaamaan muutoksia omalla tahdollaan ja jotka voidaan jopa nähdä. Vaikka toisin kuvittelisi kyse ei välttämättä ole siis materialismin vastaisesta ilmiöstä ja tähän sopiikin, että kummitusten olemassaoloa on pyritty todistamaan jopa valokuvilla. Jo antiikin atomistit ajattelivat, että ihmisen sielu koostuu toisistaan irrallaan ja kaukana olevista jakamattomista ainehiukkasista. Tässä mielessä kuolleiden harhailevat sielut eli kummitukset sopivat siis hyvin nykyaikaan.
ghost07.jpgmyrtle_ghost.jpg

Helsingin sanomien mukaan Tampereella koettiin kuitenkin todellisia kauhunhetkiä, kun lattian läpi alkoi pulputa verenpunaista nestettä. Myöhemmin huomattiin, että taideluokan viemärit eivät toimineet, mutta tästä huolimatta kyseessä on hyvä hollywoodmainen tehoste ja voidaankin sanoa, etteivät edes kummitukset elä erossa ajasta ja sen kulttuurista. Kummituksien varhaisina versioina voidaan pitää erilaisia tonttuja ja menninkäisiä, joiden asema kyläyhteisössä kasvoi ainakin sosiaalisen kontrollin välineinä ja jotka tuli ottaa tarkasti huomioon päivän askareissa erilaisin rituaalein. Nykyään kummitukset heijastelevat  toisenlaisia pelkoja, jotka liittyvät erityisesti mediaan: murhia, raakaa lähihistoriaa ja elokuvien hätkähdyttäviä äänitehosteita. Rituaalien opetukset ovat kuitenkin unohtuneet.
burning-ghost-money-taiwan-street-cc-bra
Kummitusten kanssa voi tulla toimeen vaikkapa polttamalla "kummitusrahaa" - Taiwan

Karl Gustav Jungin mukaan kummitukset ja aaveet, kuten muutkin "yliluonnolliset" olennot ovat kollektiivisen alitajunnan projektioita, joilla on itsenäinen psyykkinen energiansa, johon ei voida vaikuttaa tietoisin järjen keinoin, vaan ainoastaan osallistumalla rituaaliin tai myytin maailmaan. Tässä mielessä Helsingin sanomien kirjoitukset ovat mielenkiintoisia. Niiden tehtävänä voidaan nähdä ihmisen sisäisten pelkojen käsittely, vaikka prosessi jääkin puolitiehen. Helsingin sanomat eivät kerro miten kummitusten kanssa tullaan toimeen, eli miten ihminen lisää itsetuntemustaan sielullisista rakenteistaan ja pystyy hallitsemaan "kummituksiaan". Jungille kollektiivinen alitajunta edusti myös tuonpuoleisuutta. Kyse on siis samasta asiasta, josta vain käytetään kahta eri nimeä. Itse katson, että vanhan kulttuurisen tradition tietämystä tontuista ja maahisista yhtä hyvin kuin nykyisiä kummituksiakaan ei voi sivuuttaa vain toteamalla, että niitä ei ole, sillä meidän on jatkuvasti tultava toimeen mielen syöverien kummitusten kanssa tai ne ottavat vallan meistä. Uskontojen rituaalien, meditaation ja rukoilun yksi keskeinen funktio ja tarkoitus on nimenomaan tässä. Nykyaika huutaa myyttejä.