Nimi alias Edmund viittaa suurimpaan suosikkifilosofiini Edmund Husserliin. En tietenkään ole kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän on suosikkini siksi, että hänen filosofiastaan johtaa erilaisia polkuja moniin hedelmällisiin suuntiin. Samalla hän tekee tarkkaa ja vapauttavaa analyysia myös filosofian ja tieteen historiasta. Yliopistollisen koulutukseni olen kuitenkin saanut analyyttisessa traditiossa 90-luvun laman alkaessa hellittää, mutta en näe tätä taustaa enää mitenkään haitallisena suhteessa mannermaiseen filosofiaan. Näitä suuntauksia on varmasti mahdoton sulauttaa toisiinsa, mutta siitä huolimatta ne tarjoavat erilaisia välineitä ja mahdollisuuksia filosofisten teemojen käsittelyyn. Teema valitsee itse metodinsa ja siksi on hyvä hallita filosofiaa mahdollisimman laajalti. Yliopistoaikana tuli opiskeltua myös psykologiaa ja uskontotiedettä ja tällä hetkellä toimin näiden kolmen eri aineen opettajana lukiossa. Tästä työstä olen pitänyt paljon. Parasta siinä ei kuitenkaan ole teoriat, vaan keskustelut ja kohtaamiset erilaisten ihmisten - erityisesti opiskelijoiden -  kanssa.

Kiinnostukseni mystiikkaan heräsi jo lukioaikana. Niin kuin suurimmalla osalla ihmisistä minunkin päässäni pyöri rauhattoman paljon turhia ajatuksia ja jostain olin kuullut, että zenbuddhalaisuudessa pyritään mielen rauhoittamiseen. Lainasin aiheesta teoksen ja muutaman viikon harjoittelun jälkeinen tulos oli hämmästyttävä. Sen jälkeen olen aina ollut vaihtelevasti kiinnostunut mystiikasta eri uskonnoissa ja viime vuosina olen halunnut ottaa asiasta enemmän selvää. Millään muulla yksittäisellä asialla tuskin on ollut suurempaa ja tehokkaampaa vaikutusta elämääni viime aikoina. Kaikki on kuitenkin kiinni omista päätöksistäni, sillä ihmisellä on vapaa tahto. Muille en ole asiasta juurikaan työelämän ulkopuolella puhunut, enkä usko sen olevan tarpeellista tulevaisuudessakaan.

church+hall.jpg

Muutamia vuosia sitten aloitin uuden harrastuksen, sillä elämään oli saatava lisää kauneutta. Aloitin viulunsoiton opiskelun, joka on myös vienyt mennessään, eikä aika tahdo enää riittää kaikkeen. Kuntoilukin tekisi välillä hyvää. Musiikkimakuni on vastaavanlaista - kunhan viulu soi niin lähes kappale kuin kappale paranee. Samaa asiaa ajavat myös huuliharppu ja säkkipilli. Suurimpia suosikkejani ovat Blackmores Night, Qntal, Pogues, Secret Garden, Levellers ja monet muut vastaavat. Kirkonkellotkin voivat soida todella upeasti. Onnekseni on vielä koitunut, että tyttöystäväni pitää samantyyppisestä musiikista. Se helpottaa elämää. Kai minua voi pitää parantumattomana romantikkona.   

qntal500.jpg

Mielenkiintoisia tietoteoksia olen käsitellyt jonkin verran blogikirjoituksissani. Itse olen kirjoittanut muutamia romaanikäsikirjoituksia, mutta kirjaksi asti niistä ei ole ollut. Harrastuksista ei tarvitse olla työksi. Elokuvista vaikuttavimpia ovat olleet Tarkovskin vanha elokuva Stalker, sekä Guillermo Del Toron uusi Pans Labyrinth. Stalker on  symboliikassaan haastava elokuva, jonka tulkitsemiseen voi sananmukaisesti uppoutua. Pans Labyrinth puolestaan on äärimmäisen koskettava ja samalla  kauhistuttava kertomus, jonka vaikutuksesta pääseminen on minulla vienyt pitkään.

el_laberinto_del_fauno_2.jpg

Pyhät tekstit puolestaan ovat Suuri Arvoitus, eikä minulla ole mitään vastausta niiden herättämiin kysymyksiin. Siitä huolimatta myönnän, että ne ovat maailmanhistorian hienoimpia ja arvokkaimpia tekstejä. Lukemattomat tulkintavaihtoehdot ovat kuitenkin johtaneet siihen, että minun on mahdotonta suhtautua niihin johdonmukaisella tavalla. Sama koskee monia muitakin tekstejä tieteellisestä kaunokirjalliseen, mutta ei kuitenkaan samalla syvyyden tasolla. Kyse ei ole siitä, että hylkäisin jonkin pyhän tekstin sen vuoksi, ettei se mielestäni pidä paikkaansa, vaan olen lähinnä alkanut suhtautua niihin pelokkaasti sen vuoksi, että ne voivat pitää paikkansa niin monella eri tavalla, ettei ajatteluni pysy perässä. Toisin sanottuna asiaa hankaloittaa se, ettei yhdelläkään ihmisellä ole pitävää mittapuuta verbaaliselle totuudelle. Kielen merkitykset jaettiinkin vielä keskiajalla eritasoisiin merkityksiin, joista nykyisin käytetään muutamaa pinnallisimmista. Tässä epävarmuudessa olen alkanut kallistua siihen, että eettiset totuudet ovat selkeiten ilmaistavissa ja ymmärrettävissä, sillä jokaisella on niihin henkilökohtainen kosketus.

Lempikohtiani Raamatussa on seuraava tunnettu kohta, jonka sanoma voidaan lukea myös eritasoisilla merkityksillä, jotka kaikki viittaavaat omaan todellisuuteensa.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. (1. Kor. 13.)

Hyvää jatkoa Sinulle,

alias Edmund