Max Horkheimer kritisoi teoksessaan Välineellisen järjen kritiikki uustomismia, pragmatismia ja positivismia veljeilystä tieteellisen kehityksen kanssa. Käytännössä asia koskee niitä "hyötyjä", joita uskonnollisilla tai tieteellisellä toiminnalla voidaan saada. Kaunis ajatus sanoo, että totuuden täytyy olla hyödyllinen. Kysymys kuuluukin nyt: mitä hyödyllisyydellä tarkoitamme?

Utilitaristeille hyöty tarkoitti nautintoa. Mikä kuvaakaan paremmin nykyistä ajattelua kuin tämä: "tee kaikkea sellaista mikä lisää nautintoasi" tai "kaikki sellainen on oikeutettua, mikä lisää nautintoa"? Elintasohan tarkoittaa meille juuri nautinnon määrää, mutta on tietenkin helppo huomata tällaisen hyötykäsitteen salakavaluus. Jo Platon aikoinaan halveksi nautinnonhalua siitä, ettei se takaa pitkäkestoista onnellisuutta. Samalla tavoin Aristoteles kuvasi nautinnon etsijöitä eläimiksi ihmisen valepuvussa. Lopulta kysymys koskeekin tätä: elämä ei ole nautinnollista, vaikka siltä vaikuttaisikin. Jokainen kakku on jossakin vaiheessa syöty loppuun ja vaarallista onkin, ettemme ole tähän varautuneet, vaan tuhlanneet aikamme nautinnossa rypemiseen. Kärsimyksen ongelma ei ratkea nautintoja lisäämällä tai pyrkimällä piilottamaan koko asia. Se tekee ihmisen entistä haavoittuvaisemmaksi.

Seitsemän pisimmän rautatien pituus. Millaista kehitystä?

Kehitys on muutosta kohti jotakin arvokkaana pidettyä. Tässä muutamia vaihtoehtoja sille, mitä kehityksellä voidaan tarkoittaa:

Yhteiskunnan taso: tuotannon tehostuminen, teknologian ja luonnon hyväksikäytön tehostuminen, ajankäytön rationalisointi, vaurauden lisäys, logistiikan kehittyminen, rikollisuuden ja epäjärjestyksen vähentyminen, luonnon monimuotoisuus, taiteen ja kulttuurin tukeminen, menestyminen urheilussa, tieteessä, kulttuurissa, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lisääntyminen...

Subjektin taso: fyysisen ja psyykkisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen, henkilökohtaisen varallisuuden lisääntyminen, elämän mielekkyyden kasvu, itsetuntemuksen parantuminen, turvallisuuden ja jatkuvuuden kokemus, kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa...

Ekosysteemin taso: puhdas ympäristö, lajien runsaus, sopeutuminen, luonnon kauneus...

Mitä enemmän kuin me, sitä kehittyneempi?

Listasin tähän sellaisia, mitkä aluksi tulivat mieleen. Osa näistä teemoista on tuttuja päivittäisestä tiedonvälityksestä. Keskeistä on huomata, ettemme voi puhua "kehityksestä" yksilöimättä, mitä sillä lopulta tarkoitamme, koska kehitystä voi tapahtua hyvin monella eri osa-alueella, jotka selvästi vielä ovat päinvastaisia suhteessa toisiinsa. Ekosysteemin tasolla vaikutamme hyvin kehittymättömiltä: harva eläinlaji vaurioittaa elämän perustavanlaatuisia ehtoja niin, että on vaaraksi kaikelle elolliselle. Samalla ihminen ei milloinkaan ennen ole tuottanut niin pinnallista kulttuuria, ettei koe elämäänsä enää mielekkääksi. Kehitys tulisi nähdä kehittyneemmässä valossa.