Vuonna 1668 11-vuotias Gertrud lähti hakemaan vuohia saaresta yhdessä pikkuveljensä kanssa. Gertrudille ja hänen veljelleen tuli kuitenkin riitaa siitä, kumpi joutuisi hakemaan vuohet. Riita johti siihen, että Gertrudin veli alkoi kertoa siskostaan tarinaa, että tämä oli hakenut vuohet saaresta noituuden avulla. Tarina levisi Åsenin kylässä asukkaalta toiselle, minkä seurauksena kylän pappi alkoi kuulustella 11-vuotiasta tyttöä. Painostuksen alaisena Gertrud myönsikin, että hän oli käyttänyt noituutta ja lisäksi hän myönsi vielä senkin, että saaressa on tapana viettää Noitasapattia säännöllisesti. Gertrudia uhkasi nyt kuolemantuomio.

http://1.bp.blogspot.com/_MCE399ASdOA/S54v0POMg1I/AAAAAAAABJA/BHl5iCggVZs/s400/Witch+Hunt.jpg

Kuulostaako kertomus tutulta? Ei vai. Sen kyllä pitäisi...

1600-luvun Eurooppaa leimasi jyrkkä vastakkainasettelu pohjoisen protestanttisten kuninkaiden ja etelän katolisen Paavin välillä. 30-vuotinen koko Eurooppaa järisyttänyt sota käytiin 1616-1648. Tämän jälkeen kuninkaat ja paavit suojelivat asemaansa tiukasti myös sisäpolitiikassa. Kaikkea katolista ja protestanttista vainottiin alueesta riippuen. Ajatus vihollisesta juurtui kansaan ja sai uusia muotoja levitessään pitkin kyliä ja raitteja. Yleinen ajojahti "vihollisia" ja "noitia" vastaan johti vihan kulttuuriin, jossa suhtauduttiin epäluulolla kaikkin. Myös Gertrud meinasi heittää henkensä tämän vuoksi vain siksi, että hän haki vuohet saaresta.

Nykypäivä ei ole kaukana 1600-luvusta. Suomalaistenkin järjetön aggressiivisuus mitä ihmeellisimpiä kohteita kohtaan on selvästi kasvanut. Euroopan tasolla samasta asiasta kertoo ns. vihapuolueiden saama kannatus ja vähemmistöjen aseman loukkaukset eri puolilla Eurooppaa. Vihan kulttuuri nostaa päätään julkisuudessa, josta se laskeutuu muuntuneena kansan tasolle. Tässä muuntuneessa muodossa se voi ilmetä millaisena tahansa noitajahtina.

Eurooppalaisen elämän ristipaineet ja poliittiset konfliktit tuottavat median kautta kaikesta kansanomaisen ja yksinkertaistetun tulkinnan, joka ruokkii ennakkoluuloja, muuttuu poliittiseksi populismiksi ja syttyy lopulta vainoiksi. Mistä tahansa pahasta julkisuudessa puhutaankin, tätä pahaa löytyy heti naapurista ja lynkkausjoukko on asialla. Näin ollen kuka tahansa on terroristi, pedofiili, raiskaaja, sosiaalituen väärinkäyttäjä tai lahjusten ottaja...

Näistäkin jo tajuaa, että tarkoitus on herättää voimakkaita tunteita. Kun populistinen liike vastaa näihin tunteisiin koetaan huojentava katharsis.

Aluksi ajattelin, että kyse on vain uskontokritiikistä, mutta nyt näyttää siltä, että järjettömästä ja itsekkyyttä pulppuilevasta kritisoimisesta on tullut "maailman tapa". Kumpa kaikki olisikin jäänyt vain uskontokritiikkiin. Tämän sijaan voikin puhua ihmisfobiasta. Poliittisten liikkeiden saama kannatus näyttää kertovan siitä, että eettisesti perusteeton kriittisyys ja lynkkausmieliala tavallisia ihmisiä vastaan on nostamassa päätään kaikkialla. 

Kiukun ja vihan ottaessa vallan ei lopulta ole merkitystä sillä kuka vihan kohteeksi valitaan. Lynkkausmieliala voi syntyä vaikka huhupuheen, internetkirjoittelun tai Facebookissa kirjoitetun valheen pohjalta. Kyse on moralismista, jossa ihmisen ties-mistä-tullut-kiukku kanavoituu ideologialla kultivoiduttuna jonkin moraaliseksi koetun ajatuksen kautta johonkin henkilöön tai ryhmään. Moralismi toimii aggression oikeuttajana ja noitavaino on valmis. Historian noitavainoista voikin todeta, että noitavainot olivat lähes aina kansan luomia joukkoliikkeitä, joita viranomaisten oli vaikea käsitellä. Poliittisen järjestelmän heikkous vaikuttaakin merkittävältä tekijältä niiden syntymisen kannalta.

Noitavainoon osallistuville on tyypillistä, että he edustavat useimmiten enemmistöä. Länsimaissa noitavainon aloittajat ovat siis tavallisia "hyviä" ja "kunnon" ihmisiä. Mikään puute tai koyhyys ei siis selitä ilmiötä. Kyse on ennemminkin ajattelemattomasta joukkoliikkeestä, jossa kukaan ei uskalla avata suutaan ja sanoa, että huhut, toimet ja ajattelutavat ovat typeriä, epäeettisiä ja pahoja. Taustalla on tietenkin jonkinlaista psykologiaa. Itse näkisin kiukkuisen noitavainoojan oman elämänsä uhrina. Taustalla on epäonnistumista elämässä, katkeruutta ja vääränlaista ylpeyttä, jotka kanavoituvat vääriin kohteisiin. Nykyinen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen hajaannus tietenkin lisää tällaisten ihmisten määrää varsinkin kun harvalla on keinoja pitää itsensä järjissään. 

PaulDelaroche-The-Young-Martyr-1855.jpg